Syncro

Muistan, kun ensimmäisen kerran kävelin Nummeen ja pystyin vain tuijottamaan kallion keskellä menevää linjaa, jossa ei näkynyt otteen otetta. Pasi taisi tokaista, että tuossa on Tomin Syncro, on se vaan kova jätkä. Vuosi taisi olla 2011 ja reitillä ei vielä siihen mennessä ollut toistonousua.  Laitettiin jatkot Alibiin ja jätettiin Syncro toiseen kertaan J. Kuitenkin jo tuolloin kiteytyi ajatus siitä, että joskus olisi siistiä päästä tuosta ylös.  Pari viikkoa meidän visiitin jälkeen Bindhammer tekaisi reittiin toistonousun. Seuraavana vuonna Andy kiipesi sen ja 2013 oli Pamun vuoro. Tulihan sitä Nummessa itsekin käytyä hajanaisesti vuosien aikana ja Helsinkiin muuttaessa olinkin jo saanut ”perusreitit” kiivettyä. Ile oli ottanut Syncron työn alle 2015 kesällä ja tuolloin itsekin eksyin reitille ensimmäisen kerran. Taisin saada about kaikki muuvit tehtyä, mutta armeija haittasi työstämistä, jota tuo reitti vaatii. Ile suoritti taistelun loppuun ja sai merkattua reitin kiivetyksi heinäkuussa 2015!

Talvella treenatessa mietinkin, että taidan keskittyä Suomen kiipeilyyn enkä lähde mihinkään reissuun. Silloin mielessä kävi, että jos sitä olisi tarpeeksi kovassa kunnossa niin siinähän sitä olisi tavoitetta kerrakseen. Pienen treenileirin jälkeen sain kevään bouldertavoitteet pakettiin ja ennen kesäkuun deadlinea sain Kärä Dagbokin kiivettyä, sitten olikin aika siirtyä vanhan Turuntien varteen. Vaikka tiesinkin mitä odottaa, niin aluksi jopa reitin muuvittelu tuotti tuskaa. Kahden ensimmäisen session jälkeen luulin keksineeni kaikki betat ja jipot, joten rupesin ottamaan yrkkiä alusta. Vaikka jo ensimmäisillä kunnon yrityksillä pystyin linkkaamaan reitin vaikeimmat pätkät tiesin, että reitti vaatisi paljon töitä jatkuvan luonteensa vuoksi. Reitin voi jakaa kahteen osaan: alun 4 pulttia n. 8b/+ ja loput kolme väliä n. 8a+. Syncron kiipeäminen olikin ylivoimaisesti pisin projektini, toiseksi pisimmän ollessa 6 sessiota.

Luulin, että betat olivat täysin kunnossa kahden ensimmäisen session jälkeen, mutta olinkin aivan väärässä. Lähes joka sessiossa löytyi pientä helpotusta esim. erilainen jalanasento mahdollisti käden mankkaamisen muuvissa, joka oli aikaisemmin ollut vaikea. Projektin alkuvaiheissa lämmittelin yleensä Alibilla tai Hemohessilla, jonka jälkeen otin suoraan yrkkää Syncroon. Huomasin kuitenkin nopeasti, että kumpikaan lämppäreiteistä ei lämmittänyt sormia tai kroppaa tarpeeksi hyvin, jolloin päivän ensimmäinen yrkkä oli yleensä todella huono. Päätin siis siirtyä ”next levelille”, jota olen kuullut vain Pamun harrastaneen. Rupesin lämmittelemään Nummisuutarilla. Kiipesin reitin, joko yhdellä levolla tai sitten putkeen. Syncro ja Nummisuutari jakavat saman yläankkurin, joten reitin kiipeämisen jälkeen oli helppoa kiivetä vielä Syncron viimeiset 2 pulttiväliä, jolloin sai sekä sormet lämpimäksi, että teknisen lopun viritettyä helpoimpaan mahdolliseen muotoon.

Ennen lähetystä kävin mokaamassa oikein kunnolla. Eetu Kivioja oli tulossa muutamaksi päiväksi nummeen kiipeämään ja sovin, että tulen kaveriksi kumpanakin päivänä. Ensimmäisenä päivänä keli oli hyvä ja lämppärit tuntui suorastaan kävelyltä puistossa. Yrkät silti jäivät viimeiseen vaikeaan muuviin, joka on pitkä muuvi huonoista krimpeistä lipan päällä olevaan sloupperiin. Hieman väsyneenä päätin ottaa vielä yhden yrkän, joka jäikin sitten mieleen. Sain viimeisen vaikean muuvin kiinni, mutta hirvittävässä pumpussa menin mokaamaan käytännössä reitin viimeisen muuvin. Välittömästi putoamisen jälkeen olin vihainen, eihän tuolta kuulu enää pudota. Hieman asiaa pohdittuani tajusin, että tämähän on nyt ihan menossa. Seuraavana päivänä en saanut enää yhtään hyvää yrkkää, mutta tulipahan treenattua. Sormien nahan ja oman kropan ollessa aika hajalla päätin pitää kaksi päivää lepoa, jonka jälkeen kävin herättelemässä kroppaa kevyellä bouldertreenillä. Tämä onkin pettämätön kaava jos haluaa kiivetä kovaa, eli 2 lepoa ja kevyt herättelypäivä, kyllä kulkee!  Salmiksessa näin myös Nummen isän eli Henkan, jonka kanssa sovittiin kiipeilyt keskiviikolle.

Keli oli kosteahko, kun saavuttiin Nummeen Johanneksen ja Jounin kanssa ja useat reitit olivat osittain märkiä, kuten myös Syncro. Myös Henkka, Mikael ja Oliver saapuivat ja oli siistiä nähdä miten tulevaisuuden toivotkin oli liekeissä köysikiipeilystä! Eiköhän pojat Alibin kiipeä tänä vuonna kunhan vaan jaksavat käydä paikalla! Oma lämppäri tuntui suoraan sanottuna hirveältä, mutta vedin kuitenkin rutiinin loppuun. Myös Sulttaani oli märkänä, joten Jossu ei ollut heti innostunut kiipeilystä. Itse vaihdoin sortsit jalkaan ja odottelin 15 minuuttia, että sormet jäähtyisivät. Tiesin, että 3 elementistä kaksi täyttyi (nahka ja kondis) joten päätin antaa palaa. Yllätyksekseni  Syncron otteet eivät olleet liukkaita ja tein elämäni solideimman kiipeilysuorituksen ilman yhtään virhettä.

Lähetyksen jälkeisinä päivinä pääni valtasi ”tyhjä olo”. Projekti oli saatu raivattua pois ja ei oikein tiennyt, että mitä seuraavaksi. Tällä hetkellä on kuitenkin taas uudet projektit mielessä ja pari reissua suunnitteilla. Kiitokset kaikille, jotka olivat antamassa betaa, varmistamassa, kannustamassa tai muuten vaan matkassa mukana!