NYC Ahvenanmaa

Tänä vuonna siis Nordic Youth Camp oli Avenanmaalla. Viime vuonna multa jäi Ruotsin leiri välistä, sitä ennen olin siellä Tanskassa, jossa siis kiivettiin pääosin köyttä. Tällä kertaa keskityttiin kokonaan boulderiin, kun Ahvenanmaalla oltiin, kohteina Grottan ja Kasviken. Itse olin kaksi vuotta sitten käynyt molemmissa eli paikat oli tuttuja, vaikken edellisellä kerralla paljon ollutkaan kiivennyt. Nyt oli kuitenkin viikko aikaa ja heti ensimmäisenä päivänä löytyi projekti Kasvikenilta.

Pop the glock (7b+) löytyi siis Mongoolilta eli siitä kattoprofiililta. Heti tuli huomattua, ettei reitissä ollut yhtään vaikeita muuveja, se oli vaan niin pitkä ja pumppaava, että se vaikeus tuli siitä. En siinä ekana iltana ehtinyt kun vähän testailla alkua, kun aika loppu kesken, mutta reitti jäi heti mieleen, että toi ois kyllä kiva päästä.

Seuraavana päivänä suunnattiinkin Grottanille, jossa Voodoo odotteli. Yksi Ahvenanmaan klassikoista (7a), kattoreitti myöskin. Parit ekat muuvit helppoa läpsyttelyä, sitten yksi pitkä muuvi, jossa ei ole ongelmia, kunhan saa jalan kunnolla jammattua katon halkeemaan. Mätsi oli mulle se ongelmakohta, mutta pari yrkkää ja sain senkin tehtyä ilman suurempia täppejä pädiin. Reitin lopussa ei taas ole mitään ihmeempiä, mutta hauska reitti kuitenkin. Koittelin kanssa Hammas fingercrackin alkua (nimensä mukaisesti siinä pitäisi sormet tunkea sinne saamarin pieneen halkeemaan), siitä ei oikeestaan mitään tullut ja Martikaisen seisomalähtöä taisin kerran koittaa siinä ekana päivänä. Martikaista vastapäätä löytyi ihan kiva 7a:n krimppihelvetti, jossa flahs-yrkkä päättyi toppimuuviin. Se oli oikeestaan se paras yrkkä kyseiseen reittiin koko viikkona, mikä nyt jäi odottamaan seuraavaa kertaa.

Torstai olikin lepopäivä, käytiin Kastelholmin linnalla ihmettelemässä ja muuta sellasta, mutta Pop the glock kutkutteli sen verran, että illalla piti vielä käydä Kasvikenilla. Muuvit oli aika äkkiä tehty ja sitten pääsikin linkittämään reittiä. Putosin vuorotellen kolmanneksi ja toiseksi viimisiltä otteilta, kunnes aloin olla niin puhki, että alkukin meni sähläämiseksi. Jäin odottamaan lauantaita.

Grottanilla perjantaina otin vähän rennommin, kun edellinen lepopäivä ei ihan sen levon kannalle mennytkään, joten kävin kiipeämässä sen Martikaisen seisomalähdön (6c+), joka nyt menikin aika helposti. Istumalähtöön (7a) otin yhden yrkän samalla betalla, millä muutkin porukasta koitteli, mutta huomasin heti ettei sopinut mulle. Hetken mietinnän jälkeen päätin kokeilla toisenlaista betaa, lyhempiä muuveja, vedin päällä olevista krimpeistä ristiin, menemättä ollenkaan kulman alle, jolloin pääsin voimamuuveista eroon. Beta toimi ja kiipesin reitin vähän niinkuin vahingossa. Supermartikaista päädyin vaan katselemaan, sitäkin voisi seuraavalla kerralla koittaa. Hammas fingercrackistä kiipesin pari viimeistä muuvia, alku ei vieläkään lähtenyt käyntiin, jääköön seuraavaan kertaan sekin.

Viimeinen päivä ja viimeinen mahdollisuus Pop the glockiin tuli lauantaina. Reitin oli pakko mennä ekoilla yrkillä, muuten se ei olisi ollut menossa olenkaan, sen verran väsynyt viikosta kuitenkin olin. Eka yrkkä lähti hyvin ja varmasti käyntiin, muuvit oli sen verran usein jo tehty, ettei niitä tarvinnut edes miettiä. Lopussa kuitenkin niin kova pumppu ja jalka väärässä paikassa, että jälleen kerran ei paukut riittänyt vasurissa vetää toka vikalle otteelle kunnolla. Jäin sormenpäillä raapimaan kalliota otteen alta. Parilla seuraavalla yrkällä kävi sama ja hermostuneisuus alkoi jo näkyä, kun aloin seuraavaksi sählätä alussa. Siinä on katossa se heelhookin irrotus, josta en tässä kohtaa enää meinannut selviytyä. Jalkojen lipsahdukset kattovaiheessa vei niin paljon voimia, etten lopussa jaksanut, niin lopulta lopetin aina yrkät siihen, jos alussa tuli virhe. Vaikka suunnitelma oli kiivetä se lauantaina ekalla, niin kyllä siinä melkeen se kolme tuntia meni, ennen kuin osui yksi täydellinen yrkkä kohdalleen ja lopussakin tuntui olevan vielä voimiakin jäljellä, kun reitti tuli vihdoin topattua. Nyt on sitten mun eka 7b+ kiivetty ulkona!

Loppupäivän kiipeilin helppoja ja harjoiteltiin käsijammeja halkeamareitillä, mikä oli yllättävän hauskaa, vaikka kädet vähän verillä olikin sen jälkeen. Kaiken kaikkiaan mahtava viikko ja kiitokset vielä kaikille järjestäjille ja ohjaajille. Ensi vuonna kohteena sitten Islanti!