Kevään boulderointia ja vähän kiipeilyä

Kausi tuli aloitettua ehkä hiukan myöhässä kun tuli toi polvi kipeäksi murjottua Thaimaan reissulla.
Pakko oli aloittaa projektit siitä mihin viime syksynä jäi, eli luolavuori kutsui. Olin tehnyt jo syksyllä muuvit Matahari seinän kantti poikkariin.  Lähtö otteeksi valikoitui selkeä kahva Suomipopin ja rengasrikon välissä josta edetään kanttia pitkin Mataharin otteille ja kammetaan toppiin .
Yhtenä aamuna menin Nakken kanssa ulkoileen  Luolavuoreen, muutama yritys ja muuvit oli hanskassa.
Seuraavalla kerralla Joonas lähti spottaileen ja samalla koitteleen  Mataharia.Sain muuvit tehtyä ja kunnon yrkkä ja uusi reitti oli avattu Nakke´s stickmark 7c.
Viime vuonna oli Ile tehnyt Joonaksen avaamaan Musikanttiin 7c, istuma lähdön 7c+ jota koitin viime vuonna itsekin.Reitin oli kiivennyt jo ainakin Antton Johansson, Andy Gullsten ja Joonas itsekin tänä keväänä.
Joonas näytteli hiukan betaa alkuun mutta tuntui edelleen alku muuvit tosi pahoilta. Aikansa alkua hinkattuani  löytyi muuvit jolla pääsi seisoma lähdön otteille ja  reitti menikin sitte toppiin asti.
Musikantti on täydellinen kanttireitti, joka on ollut tänä keväänä pipopäisten Boulderhessujen todellinen pyhiinvaellus kohde. Elias Silvola kiipesi reitin seisoma ja istuma versiot  keväällä ja työsteli hiukan erilaisen betan, mitä tähän asti on käytetty. Seisoma lähdön kiipesin Eliaksen betalla myöhemmin ja  Down greidasin seisomalähdön reitistä 7b+:ksi.
Pääsiäisenä  Joensuusta junaili Koposen Sami viiden päivän visiitille. Sami oli käynyt syksyllä boulderoimassa täällä ja nyt oli taas tarkoitus kiivetä paljon ja koittaa topittaa Gipsygrooves 8a.
Aloitettiin heti luolavuoresta eli Gipsyn kimppuun heti, samalla kun Sami projektoi Gipsyä itse työstin Nakke`s sticmarkkiin versiota jossa jatkettaisiin kanttia aina Lerpun loppuun asti.
Sami sai muuvit tehtyä ja itsekin löysin tavan millä reitti olisi mahdollista kiivetä. Seuraavana aamuna taas luolikseen ja koiteltiin kumpanenkin vuorotellen omia projekteja. Sain kiivettyä reitin kolme kertaa Lerpun otteille ja lipesin aina ja neljännellä yrkällä en päässyt edes alkua. Kummaltakin jäi reitit toppaamatta, kiivettiin kuitenkin Luoliksen helpompia  klassikoita.
Seuraavana aamuna olikin satanut  lunta ja mentiin Maskun Ja Nousiaisten  kiville, joista löytyi kiivettävää taas koko päiväksi. Pitihän sitä koittaa seuraavaksi  lepopäiväkin pitää, käytiin vaihtaan Kaisan autoon kesärenkaat ja ajeltiin hiukan Rymättylään katsomaan  bouldereita  ja Sami kiipesikin yhden 7c+ reitin.
Aamulla taas Luolikseen ja projektien  kimppuun. Parin tunnin lämmittelyt jonka jälkeen liipasin projektini toppiin asti.
Nakke`s stickmark extension 8a kantaa nyt harteilla vaikeimman traversen  taakkaa  Luolavuoren alueen legendaaristen poikkareiten  jatkoksi, Paidattomuus tuo voimaa, He-Man, Kasvihuone ilmiö, Kauhavalainen, Pampas, Iso Poika, Bella traverso, Joogo, Sotkan pojat, Kamasutra, House of green effects, Nylon Beat…
Sen verran vielä sekoilin että kiipesin Pampaksen ja Kauhavalaisen istuma lähdöillä, en tiedä onko ne niin alunperin kiivetty kun tuntuivat aikasta napakoilta. Jazz-van kiveen kiipesin lähdön vasemmalta ja toppi Kapellimestarista. Kallokiven neljä reittiä kiipesin 15-vuoden tauon jälkeen taas..mukavia pikkureittejä.
Nyt olen aloitellut katseleen  kuntoa  kesän  köysikiipeily kautta varten, kun paikat rupee oleen siinä kunnossa että pystyy taas treenaileen kunnolla.  Boulderit polvi kesti hyvin kun ei huukkaillu,  ja onneksi köydellä kiivetessä ei kans paljon huukkeja  tarvi .
Syncro nimistä reittiä Nummen kalliolla  tuli  testailtua, mutta jäi vielä kiipeämättä,  sain muuvit hyvin tehtyä ja pari hyvää yritystä.  Silloin kun Anhony Gullsten kiipesi reitin oli itselläkin parhaat yrkät,  johtuen ehkä lähes optimaalisesta kelistä.
 Reitti on sen verran jatkuva ettei siinä paljoa pysty edes käsiä mankkaileen, joten kitka on oltava hyvä jos meinaa tässä kunnossa reitin päästä . Syksymmällä sitten?
Muurlan kalliolta sain projektini kiivettyä, jonka jo olin putsaillut edellisenä  keväänä . Linja sijaitsee Mefistosta 10m vasemmalle.  Linja on erittäin hieno noin 40 asteinen nega. Reitin varsinainen kiipeilyosuus on n.9metriä lähtöotteiden jälkeen ensimmäisestä kahden sormen pincistä  lähtien. Seuraavat muuvit on todella raskaita ja pitkiä sisältäen kaksi muuvia, jotka vedetään yhdellä sormella. Toinen pikkurillillä, jossa pystyy hiukan avustaan muilla sormilla ja  toinen puhtaasti keskisormen ekalla nivelellä. Ensimmäisen Frendin sai laitettua helposti lähtö hyllyltä, mutta kaksi seuraavaa vaatiikin jo pientä puristusta että jaksaa ne asetella paikoilleen, enkä enempää laittanutkaan. Varmistukset sattui saamaan tosi hyviin paikkoihin  ja olivat täysin varmoja.
Koittelin viime vuonna  saada lähinnä muuveja kasaan. Heti oli selvää että en pääse reittiä jossei hiukan treenaa kovemmin,  en jaksanut tehdä kunnolla  yksittäin yhdeksästä muuvista kuin kaksi. 
Viime vuonna olin kuitenkin kiivennyt Estrellan jonka jälkeen koittelin muuveja  projektistani  enkä jaksanut niitä tehdä.
Nyt tulikin talvi treenailtua hiukan voimaa varteen , ja taisi sitä hiukan kertyäkin  koska keväällä kun kävin  koittelemassa muuveja ne tuntuikin paljon löysemmiltä. Sitten sain Kivisen Matin varmistaan ja pääsinkin reitin jo yhdessä sessiossa.
Reitin vaikeutta on taas hankala arvioida, koska kyseessä on todella bouldermainen reitti ja muutenkin poikkeaa Lounais –Suomen trädireiteistä olemalla  kunnon nega.  Ei tarvi reitillä jännittää että lipeekö se jalka joltain olemattomalta kiteeltä, jos lipee niin raavit itsesi verille valuessasi släbiä alas, tai vaihtoehtoisesti tontti tömähtää kun varmistukset oli niin paskoja.  Tässä kun putosi jäi mukavasti roikkuun ilmaan. Eikä tarvi kauheesti tekniikkaa, voima riittää.  Annoin kuitenkin nimeksi  KYYRÄNNI  ja vaikeutta 9+ verran .