Hypegravity

Ensikosketukseni Hypegravityyn oli vuonna 2014. Olin juuri muuttanut Helsinkiin ja aivan äimistynyt kivien määrästä! Kiersin ulkokivillä minkä ehdin pääasiassa Pamun ja Peten kanssa. Treenattiin sitten jonain sadepäivänä kovaa ja Pete tuli yläkerran  boulderille ja sanoi, että Sipooseen on luvattu hyvää keliä, lähdetään kiipeemään sinne huomenna. No nuoruuden innolla 4 tunnin bouldertreeneistä palautuneena lähdin tietysti matkaan. Sipoo iski heti, hyvää kiveä, hienoja linjoja ja  aivan fantastisessa ympäristössä!

Ensimmäisellä kerralla taisi käydä niinkin hassusti, että sain voimalliset kruksimuuvit tehtyä kohtuu helposti, mutta katon loppuosan muutama huukkimuuvi jäi kaivelemaan pahasti. Samalla reissulla kiipesin alueen muita klassikoita, kuten vähemmän toistetut Reloaded assiksen ja Idefixin, Lenkkariefektiä unohtamatta. Palasin reitille muutamia kertoja viimevuonna. Muuvit menivät aina, mutta en kokenut olevani tarpeeksi hyvässä kunnossa, että pystyisin koko komeuden linkkaamaan. Viimesyksynä se juurtui kuitenkin syvälle mieleeni ja koko talven ajattelin, että jos yhden boulderin haluan kiivetä ensikautena niin se olisi tämä! 

Talven treenit olivatkin tuottaneet toivotusti tulosta ja jo kevään ensimmäisillä ulkosessioilla huomasin, että nyt ollaan aivan eri levelillä, kuin viimevuonna. Odotin kuumeisesti milloin pääsisin koittamaan Hypergravitya ja ainakun, joku oli menossa niin minulla oli jotain muuta. Lähetys tapahtuikin aivan extempore kiipeilykertana. Olin ajatellut viikonloppuna, että seuraavasta viikosta tulee kyllä kova treeniviikko, koska keli ennusteet näyttää todella huonolta. Edellispäivänä olin vetänyt kovan sormilauta treenin ja istuskelin töissä kahvitauolla, kun puhelin soi. Romppainen soittaa ja kysyy, että haluaisinko lähteä johonkin kiipeemään tunnin päästä. "ääh työt loppuu vasta puol neljä ja täytyis käydä kotona eli en taida keretä tuohon, menkään te vaan jos löydätte jostain kuivaa kiveä!". Samaan aikaan työkaveri vieressä toteaa, että mene vaan hän voi hoitaa iltapäivän hommat. No hyvästä seurasta fiiliksissä lupaudun messiin ja sanon, että kaikki mestat kyllä käy. Sami heittää, että ajattelivat Sipoota siellä vois olla kuivaa, kuittaan ja lähden polkemaan kotiin. Matkalla mieleen tulee, että Hypergravity vois olla aikalailla kuiva ja kelikin hyvä, koska ulkona tuuli paljon. Ajattelin, että koitan tänään muuvit kuntoon, kun oltiin Axelin kanssa puhuttu, että mentäisiin torstaina Sipooseen.

Pasilassa muutamat yläfemmat Voeman possejen kanssa, BK pasilan Marko messiin ja eikun kohti Sipoota. (Pikakelausta pari tuntia) Vanhassa sipoossa on todella kuivaa ja epäillään, että siellä ei ole satanut läheskään niin paljon kuin Helsingissä. Lämppäilen viime syksyltä tutuksi tulleilla reitillä eli nimetön kutonen (on muuten hieno) ja Lenkkariefekti. Kitka tuntuu sanoinkuvailemattoman hyvältä. Otan pari pädiä ja menen kokeilemaan Hyperin muuveja. Tais olla aika hyvin lihasmuistissa kun viidessä minuutissa oon kiivenny reitin periaatteessa kahdessa osassa, mitä ei oo ikinä aikasemmin tapahtunu. Lisäksi viidennen muuvin huukki, joka pysyi normaalisti 1/20 napsahti kerralla kohdilleen. Tulin hengailemaan poikien kanssa Idefixille ja pähkäiltiin betaa Samin kanssa. Oon kokeillu kiivetä assista about joka sessiolla kun oon ollu tuolla, mutta kertaakaan se ei oo menny :D No tänään tarina oli toinen ja Samin löydettyä betat kohilleen kiipesin sen tokalla yrkällä. Lepäilyjen jälkeen pääruuan kimppuun..

Eka yrkkä oli erittäin hyvä. Pääsin ensimmäistä kertaa neljännen muuvin ohi alusta, mutta harmikseni vedin viidennen muuvin hiukan ohi otteesta. Nyt se realisoitui! Se on todellakin mahdollista! Lepäilin vähän aikaa ja otin kaksi yrkkää, joista kumpikin oli aivan katastrofaalisia: ylipuristin, jännitin ja unohtelin betaa. Päätin pitää pidemmän tauon ja kasailin päätä kuntoon, liian varmahan ei saa ikinä olla. Pitkän tauon jälkeen otin neljännen yrkän, joka onnistui täydellisesti. En mokannut mitään ja pidin keskittymisen aivan viimeiseen jalannostoon asti! Yksi projekti vähemmän mielessä! 

En tiedä mikä reitissä kiehtoi eniten. Onhan se nyt aivan helkkarin hieno ja myös todella voimallinen mistä itse tykkään! Ehkä tässä oli kuitenkin se klassinen tapaus eli: Nuorena kiipeilijän alkuna, kun näki Nallen vääntävän Coressa tuon samaisen katon alla! Omasta mielestäni ehdottomasti yksi Suomen hienoimpia bouldereita. Nyt pöytä on puhdas ja voi hyvillä mielin hypätä seuraavien projektien kimppuun, jotka täytyykin sitten kiivetä köyteen sidottuna. Toivotaan kuivaa loppukevättä ennen kesähelteitä! Tsemppiä projekteille!

Ps. Jos et ole vielä nähnyt niin https://www.youtube.com/watch?v=PWesymldUUs