Ötztal part 2

Minas tirithin kiipeemisen jälkeen omat pyssyt oli niin sanotusti "ladattu" ja mieli täynnä intoa! Olin kokeillut alkureissusta toista pääprojektia, jonka Andy kiipesi jo aiemmin ja projektoi nytten saman alun omaavaa Mordoria 8c+/9a. Reitti oli siis Gondor ja vaikeus 8c:n luokkaa. Aiemmin reitti oli tuntunut aivan sikavaikealta, koska keli oli ollut niin lämmin. No nyt tuoreella mielellä Minaksen jälkeen siirryin Gondorille, josta onnistuinkin tekemään kaikki muuvit vielä päivän päätteeksi! Andylläkin jäi Mordor lähelle, joten päätettiin tulla pikimiten uudestaan! Seuraavana päivänä päädyttiikiin samaan paikkaan ja Andy sai solidisti kiivettyä Mordorin päivän tokalla yrkällä! Itse tästä motivoituneena tappelin Gondorin muuvejen kanssa ja sainkin jo hyviä linkkejä aikaan.

Lepopäivän jälkeen meillä oli edessä muutto Ötzin kylään evakkoon viikonlopuksi. Ajomatka Niederthaihin lyhentyi puolestatoista tunnista viiteentoista minuuttiin.. :) Päätettiin, että kiivetään lauantai ja sunnuntai, koska Ötztalin kiipeilyryhmän pakukarpaasi Eetu oli myös tulossa mestoille. Suunnitelma oli selvä. Andyllä Mordor ja itsellä Gondor. Pamu halusi kokeilla Minas tirithiä ja Eetulla oli hampaankolossa Rien ne va plus, joka on muuten aivan erinomainen kestävyysreitti ja varmastikkin parhaita seiskanreittejä, joita olen kiivennyt! Lauantaina taas jo tutuksi tullut n.25 minuutin kävely ylös Niederthaihin. Andy halusi aloittaa päivän Passport to Honestylla, joka oli jäänyt kaivelemaan aikaisemmalta kerralta. Betan keksiminen köydessä vei aikaa, mutta muuvien löytymisen jälkeen reitti meni hyvin ekalla. Aika näyttävän ja vaikeannäköinen reitti, ehdottomasti omalla listalla tuleville reissuilla. Pamu ja Eetu jäi Minakselle/langerblokille ja me siirryttiin sitten Gondor koloon. Otin suoraan yrkän Gondoriin ja tein oman highpointin lämppäriks :D. Tuli hyvä fiilis. Levon jälkeen otin toisen yrkän, joka oli erittäin hyvä. Pieni hätiköinti vikassa vaikeessa muuvissa underista kahvaan koitui tuomioksi. Tuo putoaminen oli varmaan ainut reissussa, mikä ei ärsyttänyt, koska silloin tuli fiilis että täähän menee!! Otin hyvän levon ja vielä kolmannen yrkän, mutta väsähdin ihan oudosti enkä saanut lopun pikkukruksimuuvia edes lähtemään liikeelle. Päätin säästää loput paukut huomiselle. Illalla sitten tortillat naamaan ja palautuminen käyntiin

Aktiivisesta rasvaamisesta huolimatta sunnuntai aamuna oma nahka tuntui erittäin huonolta. Gondorin työstäminen oli vaatinut veronsa. Reitissä on pääasiassa ainoastaan pieniä otteita. Päätin kuitenkin lähteä yrkkäämään, onhan noita aiemminkin kiivetty ties miten. Päätin tällä kertaa lämppäillä hyvin kiipeämällä reitin pätkissä ja kriittisimmät sormet teipattuna. Muuvit tuntui hyvältä eikä missään ollut ongelmia. Andy kiipesi edellispäivän miniprojektinsa Waldlauferin nopeasti lämppäriksi, joten oma vuoro tulikin äkkiä. Päätin heittää teipit mäkeen ja ottaa yrkän. Tällä kertaa kiipeily tuntui erittäin hyvältä, ja otin viimeisen underimuuvin rauhallisesti, jonka jälkeen pääsin kruisailemaan helpon kanttilopu toppiin asti! Hyvät fiilikset! Ei niin hyvät kun Minaksesta, mut kummiskin! Juostiin Gluckshormonin yläpuolella olevalle terassille katsomaan, kun Pamu yrkkäs Minasta. Eihän päivä noihin kahteen 8c:hen jäänytkään. Pamu sai kiivettyä Minas Tirithin, jonka jälkeen Andy kiipesi vielä toisen 8b+/c reitin nimeltään Moria. Oli sen verran siistit muuvit, että toikin meni kyllä tulevaisuuden listalle!

Parin seuraavan päivän ajan nautiskelin ja kiipesin hienoja seminapakoita linjoja, jotka halusin kiivetä. Ensimmäisenä oli Behind the tree Ötzeraun kalliolla, joka on varmasti yksi parhaita sektoreita, jossa olen ikinä käynyt! Behind the tree on todella hieno reitti vaikka keskellä onkin kahvinkeittohylly. Alussa tiukka krimppiboulderi täydellisillä listoilla ja lopussa omituinen boulderi mikä seuraa isoa underimuotoa ja paria pientä krimppiä. Vaikeutta noin 8b:n verran. Toisena reittinä kiipesin Gluckshormonin, jota olin testaillut jo 3 vuotta sitten muutamaan otteeseen. Reitti tuntui jo silloin mahdolliselta, mutta jäi kiipeämättä. Mataluudestaan huolimatta Gluckshormon on aivan upea linja. Se on ensimmäinen selkeä reitti, jonka erottaa, kun tulee kiven alle. Koko kivi onkin nimetty reitin mukaan. Kiipeily tapahtuu pääasiassa krimpeillä ja lopussa on vähän vaikeampi kruksi. Tällä kertaa sain kuitenkin reitin kiivettyä nopeasti tokalla yrkällä. Vaikka alussa tuntui, että aikaa on loputtomasti niin tässä vaiheessa reissua oli jäljellä enää 1,5 viikkoa. Se mitä silloin tapahtui selviää ensi viikolla!