Viime viikko

On mennyt köysitellessä: 2xgrottaberget ja 2xnummi. Viikko sitten olin innostunut vain yhdestä ulkoreitistä: Hypergravitysta. Onnistuin linkkailemaan hyviä pätkiä kevään tokassa sessiossa ja reitti tuntui oikeasti mahdolliselta. No pian tän setin jälkeen Pamu ehdotti, että lähetään kiipeemään köyttä ulos. Hieman vastahakoisesti suostuin vaikka ois salaa tehny mieli boulderoimaan Sipooseen. No kun menin sitten roikkumaan Kärä Dagbokille niin rupesin miettimään, että miksi ihmeessä oon ees boulderoinu, kun vois kiivetä köysireittejä missä on 3 tähden bouldereita laitettu päällekkäin, kyllä se vaan on niin siistiä! Seuraavana päivänä oli sitten päästävä Nummeen..

Nummessa mulla oli kaks reittiä joita halusin erityisesti koittaa. Sulttaani ja Jaakobin paini, ensimmäisessä on huonoa se, että tuppaa valuttamaan, mutta toisessa hyvää se, että ei oo juuri koskaan märkä. Ajattelin kokeilla lämppäriksi jotain muuta ja Pamun jälkeen hyppäsin Alibille. Yllärillä reitti meni aika helposti lämppäriksi ja tiesin, että kondis alkaa olemaan hyvä. Seuraavaksi vaan sitten painimaan, joka sujui varsin hyvin. Reitin alussa on n. 7B+ boulderi, jossa on pitkä ja outo dynaaminen muuvi hyvää otteeseen, oli juurikun mulle tehty! Reitti jatkuu tästä tasaisena n.7a kiipeilynä hyvään lepoon, jonka jälkeen täytyy kiivetä vielä n.7c+ reitti toppiin. (jako Suomen taitavimmalta betamasterilta eli Pamulta). Koko reitin kiipeily on hyvin omanlaista= paljon krimppejä, lukkoja ja reitin jyrkkyyskin on parasta köysikiipeily jyrkkyyttä! Ekassa sessiossa sain muuvit tehtyä hyvin ja linkkailtua jo pätkiä mies oli kuitenkin hiukan väsynyt edellispäivien treeneistä, joten lähetysjuhlia tällä kerralla ei vielä pidetty.

Seuraava nummi kerta oli tänään. Muuvit tuoreessa muistissa ja mies entistä kertaa vahvempana! Lämppäilin taas Alibin, joka tuntui vielä kevyemmältä kuin viimeksi( täytynee vaihtaa shake my treehen ;)). Otin lämppäyrkän Jaakobin painiin ja sain muuvit hyvin pakettiin ja plussana löysin vähän parempaa jalkabetaa lopun muuveihin tästähän oma pää sai vaan lisää varmuutta, että reitti on täysin doable osastoa! Päivän eka kunnon yrkkä meni hyvin ja onnistuin alun kruksissa heti! Kiipeily tuntui erittäin hyvältä ja pääsinkin aivan reitin viimeisiin muuveihin asti, silloin reitin pumppaavuus selveni itselle. Pieni jalkabetan kuseminen ja liian pumpussa olleet kädet sylkivät minut ulos seinästä viimeisen vaikean muuvin kohdalla. Fiilis oli hyvä ja samaan aikaan pettynyt. Olin saavuttanut hyvän highpointin, mutta samalla tuntui, että reitti olisi pitänyt mennä äskeisellä yrityksellä. Pidin pitkän levon ja otin toisen yrkän, joka päättyi alun boulderkruksiin. Päivän kolmannella yrityksellä kiipeily oli kuin unessa. Jokainen muuvi tuntui helpolta ja vasta aivan viime muuveissa joutui ottamaan voimia reservistä, johon niitä oli talven aikana Jollin kanssa kerätty tälläisiä tapauksia varten. Reitin loppukin on erityisen hieno, koska viimeinen muuvi on mantteli kallion päälle.

Jaakobin paini on Henkan nummeen joskus vuosia sitten avaama reitti ja greidilappua sillä on 8b:n verran. Jokin aika sitten siitä hajosi ote mutta sen jälkeen se on saanut monta toistoa enkä ihmettele sitä, koska kyseessä on aivan varmasti yksi Suomen hienoimmista vaikeista köysireiteistä!