Vihdoin ja viimein

Moro! Viime viikon tiistaina oli viimeinen kerta fyssarilla ja vihdoinkin fyssari näytti vihreää valoa kiipeilyn jatkamiselle! Sitä hetkeä on tullu viimeiset 3 kuukautta odotettua kuin kuuta nousevaa. Viime postauksen jälkeen olen tehnyt paljon erinlaisia kuntouttavia liikeittä sekä pitänyt peruskuntoa sekä keskivartalon lihaksistoa kunnossa. Viime postauksen jälkeen oon käynyt fyssarilla 3 kertaa. Joka kerta testattiin ranteen liikkuvuus ja puristusvoima sekä annettiin ohjeet uusiin liikkeisiin. Nyt viimeisimmällä kerralla ranne oli parantunut täysin suunnitelmien mukaan, voimat ja liikkuvuus ovat palautuneet lähes entisiin lukemiin.  Fyssarille ei enää tarvetta ole, mutta ylihuomenna on viellä aika ranteen operoineelle kirurgille, joka tekee viimeisen tarkastuksen että kaikki on just eikä melkeen. Sen jälkeen ei käyntejä ole paitsi vuosi tarkastus hieman ennen joulua. Olin heti tiistaina innokkaana lähdössä kiipeämään mutta flunssan takia pääsin tehtaalle vasta perjantaina. Voi pojat miten olin odottanu hetkeä kun saa hieraista mankkaa käsiin ja ruvea kiipeämään! Hieman hassulta kyllä tuntui kiivetä vain greidiltään 3-5 reittejä. :D Nyt olen käynyt 3 päivänä kiipeämässä ja ranteessa ei ole tuntunut mitään epämiellyttävää taikka erikoista. Mutta muualla kehossa on. Aavistuksen verran turhauttavalta tuntuu kun 5 reitit ovat niin raskaita että alkaa tärisemään. :D Mutta toisaalta, onhan tässä 3kk taukoa ollutkin. Nyt on tarkoituksena vain saada mahdollisimman paljon tunteja seinällä noin kuukauden ajan ainakin, että saisi hieman kuntoa takaisin ja että käsi tottuisi. Takaisin kuntoon pääseminen tulee varmasti ajoittain olemaan turhauttavaa ja yksitoikkoista mutta se on jaksettava ja pidettävä järki päässä, ettei ranne vahingoitu uudelleen. Hiljaa hyvä tulee! Toinen asia mistä voisin pari sanaa kirjoittaa on se kun käytiin Henkan kanssa tekemässä pienimuotoinen vaellus Tammikuun lopulla. Käveltiin Henkan kanssa noin 20km matka josta osa oli karevan kiertoa. Lähdettiin illan suussa kuuden maissa kävelemään ja yövyttiin karevan kierron varrella olevassa laavussa. Hieman meitä jännitti tuleeko kylmä, olihan pakkasta kuitenkin reilut -15°C. Hyvien varusteiden ja nuotion avulla kuitenkin selvittiin oikein hyvinja yöllä makuupussissa tuli enemmänkin kuuma kuin kylmä. Oli hieno ja hauska kokemus kävellä öisessä, lumisessa ja pimeässä metsässä. Kaiken lisäksi ihan urheilusta se meni; vajaan 15 kilon rinkat ja polviin asti ollut puuterilumi takasivat väsyneet jalat seuraavaksi päiväksi!