Uutisia idästä

Mulle siunaantui tilaisuus boulderviikonloppuun mahtavassa seurassa, joten miksipä en lähtis? No siellä tuli kiivettyy kaikenlaista uutta kivaa, ja nähtyä kans Puumalan kivet. On muuten mahtavia blokkeja. Mut oli siinä muutakin kun ne kivet. Luonto on siellä hyvin kaunista. Ja kans se, että sai taas kerran nähdä vähän tuttuja täältä idästä.

Jollin kanssa oli sovittu ekalle päivälle treffit ja Aleksin kanssa saavuttiinkin hiukan etuajassa. No kartanlukijana yritettiin etsiä king of kongia, mutta epäonnistuttiin tuloksena märät sukat. No Jolli tuli mestoille ja näytti missäs Kong on ja sillon kastu kans kalsarit. On aika mahtava linja. Isoja otteita koko matka ja muuveja taitaa tulla 15 kappaletta. No ekaks lämppäilyt 6C:llä josta tuli reissun redpoint. No saatiin hyvät naurut mun huudoista kun pikkusormia sattu. Ainiin Jolli kyselin Sampsalta niin se oli pistäny sen alunperin 7A:ks! Wall of Famella tuli kiivettyä kaks reittiä. Kummatkin suoritteet flashina. Hyviä pätkiä! Jollikin veti näyttävällä swingillä toisen niistä. Rough and Rude, nimi kertoo reitistä. Pieniä krimppejä. Keksin paremman betan kun ilmeisesti ensinousussa on käytetty, mut hieno se kyllä silti oli! Kongiin oli tarkotus koittaa flashia ihan tosissaan ja Jollilta tulikin hyvä beta. No pieni virhe ja se kaatui siihen. Toka oli kuitenkin the deal ja reitti on kyl mahtava! pitkää muuvii isoo otetta ja aika hänky. No imatralainen kuvaamataidon opettaja kun on kiireinen mies, niin hänen täytyi lähteä. Olemme silti kiitollisia siunaantuneesta ajasta! Kiivettiin muutamat hienot kutosen pätkät, ennenkun lähettiin metsästämään Lokalistia. Piti näkyä tielle. Ei näkyny yönpimeydessä. No haahuilun jälkeen löydettiin se ja eikun kimppuun. Vaikee, vaikkee ja vaikee. Mun anti tyyli. Alan handlaa kyl pystyt ja släbit jotenkin mut hänkkikantti joka on pelkkää tekniikkaa oli aika kadoksissa. Siinä tulee yks blindi huukki niin se jäi sit tekemättä. Etelän lahja Kuopion kiipeilylle ja Voema kiipeilykeskuksen pidempi kaveri eli Arosen Sampsa tuli sit meidän kanssa kiikuttelemaan illaksi. Valaistiin saman kiven Samigorsk eli svetogorsk. Nimen vois melkein muuttaa, koska reitis lukee sami joka muuvissa. Reitti tiivistyy kolmeen dynaamiseen muuvin ja toppaukseen. On muuten ytimekäs paketti! Loppuun lokalistin hakkausta vesisateeseen asti, jonka jälkeen laavulle nukkumaan. Sampsakin jäi sinne yöpymään ennenkun siirtyy simpeleelle juhlimaan kuopion kiipeilyä. Grillailtiin makkarat ja puheskeltiin kaikenlaisesta. Sampsa selitti mulle kans beettaa Vert Deluxeen ja Molesteriin, mitä se suositteli huomiselle listalle. No jälkimmäinen oli ollu meitsin mielessä jo siitä asti kun näin ekaa kertaa kuvan siitä.

Aamulla heräilin ennen muita ja olin jo ihan psyykkeessä kun tajusin et oon vieläkin mestoilla!!! Aleksin herättyä ruvettiin syömään, ja ihmeteltiin kun Sampsa vieläkin nukkuu. Prinsessa Ruusunen. Kyllähän se ritariperhonen viimein kuoritui makuupussistaan ja sanottiin sit heipat, koska oli ehdittävä kiipeen ennen sateita!! Aleksi avas lähetyspäivän kiipeemällä Kaputin. No siirryttiin Localistille ja meidän iloksemme Nuoriherra Liukkonen ja videomies Veeti olivat tulossa mestoille. Antti puhui pienen sateen vaarasta, mut kuitenkin se, että seura olisi mahtavaa kompensoi sitä ja pojat päätti silti tulla :) Ite taas rimpuilin localistilla mut sit päätin että nyt riittää. Antti koitteli svetogorskia, mut jotenkin eka muuvi ei lähteny. No sitten tuli sade ja ajateltiin et oliko tämä nyt tässä. Sade hellitti ja ajeltiin sitten kuumaryhmällä. Kuuroja tuli vähän koko ajan, mut oltiin kuitenkin niin syked kitkasta et annettiin vaan palaa. Ekaks funtsittiin betaa kuuma ryhmään. Onnistuin kiskasemaan tämänkin namupalan flässinä vaikka käsi vähän menikin väärään paikkaan. Pysäytin kolmannen muuvin sellaseen parin millin kiteeseen. Hauska reitti. Mulle tärkee, koska siinä oli huukkeja. No liukkonenkin motivoituneena kiskasi reitin menemään ja yhdistyi sen hienouteen! Kun toppasin ryhmän kattelin vert deluxen toppia. Näytti hyvältä, mut oli märkä. Vähän harmitti kun ois ollu kiva koittaa sitäkin. Kattelin kuitenkin et se on muuten täysin kuiva, ja kitka oli loistava. Siirrettiin pädit ja Iso-A alas spottaamaan. Eihän se nyt niin kauheen korkee oo varmaan jotain 5metriä mut ei sieltä ole kiva tippua. Sampsan aamulla saaman betan turvin lähdin liikeeseen. No mitäs siitä enempää. Se meni sitten. Hienon suoritteesta itelle teki sen, että reitti ei todellakaan ole mikään superhänkki kampusreitti vaan melkein pystysuora tekninen feissi. http://vimeo.com/75703707 Veeti kuvaili ja editoi kasaan tollasen pätkän noista kahdesta reitistä.

Sit mennäänpäs tonne päänsisälle, siihen mentaaliseen puoleen hetkeksi. No siis en mä mikään mentalisti oo vaikka sarjaa katonkin ja en ehkä ekspertti, mut jonkun verran tiedän kuitenkin. Mut meinasin kuitenkin kertoa sellasista mitkä tuo mulle sen hyvän fiiliksen siihen kiipeilyyn ja sen, että pystyn aina sen tilan aikana koviinkin suorituksiin. No siis tietty ekana on nää perus et kyl oma kondis pitää olla kova. Ja vaikka se oiskin kova niin välttämättä ekat ulkokerrat ei tuota tulosta. Pitää saada näyttö itselle et voi kiivetä kovaa. Ja siis kovalla tarkotan niinkun aina jokaiselle sitä omaa maksimia. Mun mielestä on nimittäin siistii kattoo vierestä jos joku lähettää vaikka ekan 6C:nsä. Toisena se toinen ehkä perus juttu eli keli. No siis Pamuhan ei tarvii hyvää kelii, mut kyl mä ainakin viihdyn ennenmmin viileessä mettässä kun kuumassa mettässä. Sit kolmantena seura,posse mikä nyt onkaan. On kivaa et siellä on monta yhtä innostunutta kaveria mettän keskellä ja , että kaikki kannustaa toisiaan. Ite ainakin saan myös sitä energiaa niistä muiden suorituksista ja kannustuksesta, se auttaa painamaan ihan täysiä. Romppaisen Samin kanssa puhuttiin Kuopiolaisen kiipeilyn uuden tulemisen juhlistamis "bileissä" syvälliset keskustelut tästä mentaalisesta puolesta. Olin just tullut kiveltä missä suoritin vaikeimman flässini tähän päivään mennessä. Molesteri joka on siellä 7C/+:ssan paikeilla taipui ekalla yrkällä. Ja ennen sitä suoritusta kaikki noi edelliset oli toteutunu. Kerrattiin aina et mitä käy mielessä sillonkun kiipee. Ja sit kans se, että millon epäonnistumisia tapahtuu. Silloin kun hengähtää liian aikaisin. 6A toppaukseen pitää keskittyä aivan täysin. Mulla on hyviä esimerkkejä reiteistä joilla on käyny tommonen topista pannuttaminen, eivätkä noi reitit oo vielä tänäkään päivänä tikkilistalla. Nyt oon alkanu pääsemään eroon sellasista "tyhmistä mokailuista" ja onnistunu aina pitämään pakan kasassa vaikka oltais kuinka helpolla kohdalla. Vaikeinta on sillon kun on päässy kruksin ohi ja erehtyy ajattelemaan et tää on kiivetty. Ne pitää heti karistaa pois mielestä, koska silloin sitä tiputaan. En nyt tiiä sopiiks nää kaikkien profiiliin, mutta mulle ja kaimalle Kuopiosta toi täys keskittyminen on ehdoton must, eli siis jos ens kerralla projekti ei mene kun kaikki nämä ehdot on täytetty turha osoitella syyttäviä sormia tännepäin. Kaikilla jutut ei oo samat ja välillä ne ei vaan vi**u mee vaikka kuinka vääntää.

Tulipas tollanen selostus tällä kertaa. Kiitokset kaikille viikonlopusta oli mahtavaa. Flow oli kohillaan kivillä ja kans kivistä kauempanakin. Pitää ehdottomasti palailla Puumalan metsiin jäi vielä vaikka mitä tekemistä. Ensikertaan!