Turkuboulderia

Kyllähän se oli suomessakin jo aika päästä pihalle. Aikasemminkin ois voinu kauden avata, mut kun pääs Espanjan lämmössä availemaan kauden niin ei ollu niin kiireitä sit pihalle tekee sitä oikeeta juttuu! Mut kyl se oli siistii kun pääs kans suomen mettiin kiipeemään ja kun on sen verran kiivettävää jälellä niin pysty valkkailee päältä parhaat linjat, joilla avata sit ulkokaus! On nää pariviikkoo pitäny sisällään kans tiukkaa treeniä Chorron reissua varten, jonne muuten lähen keskiviikkona. Kuumahan siellä on tähän aikaan, mut jospa jotain varjokaltseja löytys niin pääsis pistää kisaseinäkestävyyden hyötykäyttöön. Idiksenä ois kiivetä aikalailla määrää ja treenata onsaittaamista. Ehkä vois jonkun hiukan tiukemmankin reitin ottaa työn alle jos vaan hieno pätkä sattuu eteen!

Olin pitkään halunnu käydä Turussa katsastamassa Nousiaisten uuden alueen, johon oli viimesyksyn aikana availtu tukuittain uusia reittejä. Yksi kaunis lauantai aamu heitin sit lomapuvun niskaan ja päräytin junalla Turkuun, jossa hyppäsin Eliaksen kyytiin ja ajeltiin Nousiaisiin. Heti kun parkeerattiin auto niin näin aivan helkkarin ison kokosen kiven kukkulan päällä metsikössä (stora kivi topossa). Kipittelin sen alle ja katoin heti et tosta haluun kiivetä ylös. Siitä meni Ollin Pomppufiilis, josta olin nähny kuvan joskus aikasemmin facebookissa. Onneks muitakin saapui metsikköön:Tuomo,OPM, Ile ja Pia ja kohta meillä olikin oiva kasa pädejä, ekaks täytyi kuitenkin lämppäillä vähän. Kiipesin just another classic nimisen boulderin, joka oli ihan hyvä rata, piti sisällään pitkän sisäkiipeilymuuvin pokettimaisesta kahvasta kanttiin. Olli sano, että kannattaa käydä kattomassa se Pomppufiiliksen toppi ennenkun menee, koska siellä on vaan pari otetta millä pääsee ylös. Kävin merkkaamassa otteet, jotka ei ollu ihan niin hyvät mitä haluis siellä seitsemässä metrissä olevan, mut päätin kuitenkin kokeilla. Kasattiin pädit linjan alle ja otin ekan yrkän. Reitti alkaa 3 muuvin osuudella, joiden jälkeen asetutaan hyppyasentoon vasenkäsi underissa ja oikea ihan hyvässä krimpissä, jalat korkealla. Reitin the moovi on hyppy noin viidessä metrissä olevaan kahvaan ja muuvi on kuumottava, koska siinä joutuu hyppäämään ihan tosissaan ja kun kahvasta kannattaa ottaa kiinni jos sinne asti yltää. Ekalla yrkällä lähin hyppäämään tosissaan, mut repäsin underin irti :D muut sano et voimaa, mut ite pistin kyl inttikilojen piikkiin. Onneks siihen jäi vähän pienempi mut aikalailla yhtähyvä ote tilalle. Seuraavalla ylsin kahvalle, mutta en sit ottanu kiinni kunnolla ja putosin swingistä. Onneks Olli oli hereillä ja sai tönästyä mut pädille, muuten oisin pyöriny mäkee alas. Kolmannella kasasin itteni ja hyppäsin täysiä ja tälläkertaa otin kiinni swingistä. Pieni voitonhuuto swinginpaluumatkalla ja sitten rauhallista kiipeilyä toppiin, muisti taas miks haikkareiden kiipeeminen on niin siistiä. Tää oli kyl parhaita dynoja mitä on tullu hypättyy Vaasan Sirkuksen ohella ja suosittelenkin kaikille dynoista pitäville! Elias pisti pakettiin nopeesti Kivipää assiksen, jonka jälkeen ruvettiin miettimään siirtymistä Selibaatille. Jäin kuiteskin kattomaan kun Ile kokeili omaa hyppyprojektiaan Joonaksen viimevuonna ensinouseman Nälkätaiteilijan vieressä. Innostuin kokeilemaan nälkätaiteilijaa ja sainkin kohtuu nopeesti muuvit kasaan ja löysin hyvän toppausbetan. 3 voimallista muuvia, joiden jälkeen tulee vähä teknistä asentojuttua ja pitkä muuvi ihan hyvään otteeseen. Erittäin hienoja otteita ja komea reitti, onneksi sain kiivettyä tämänkin vaikka pari kertaa sössinkin ihan vikat vaikeet muuvit. Olli kuvaili nälkätaiteilijan videolle, joten siitä ehkä jotain betavideota luvassa tehtaan sivuilla.
Seuraava stoppi oli Selibaatti Härmälänrotkossa. Täytyy sanoa et kun tultiin paikalle niin en nähny seinässä oikein mitään muutakun pultit. No Elias laskeutu alas ja selitteli betat ja näytti muuveja, jonka jälkeen pääs sit itekkin yrkkäämään. Kyllähän sieltä niitä otteita löyty mut oli aika huonoja, varsinkin jalat :D Muut muuvit meni aika kivasti, mut aika lopussa löyty yks tosi vaikee muuvi itelle, jonka sain kyllä tehtyä, mutta en oikein saanu siihen sitä varmuutta että sais sen menemään putkena. Erittäin hieno krimppi ja tekniikka testpiissi, joka täytyy kyllä käydä kiipeemässä tän vuoden aikana! Paikka oli muutenkin siisti ja käytiin lopuks ihailemassa merinäköalaa kallion päällä. Kävin  kans ottamassa matsii Flyygelistä, mutta siinä nyt ei oo mitään uutta mainittavaa :) Edelleenkin mun mielestä Suomen vaikeimpia bouldereita..

Sipoossakin pääsin käymään Haapakosken, Korpraali Gullstenin ja Sjömanin kanssa. Kokeiltiin muuvit pakettiin Hypergravityyn, jonka aion ottaa työn alle kunnolla huhti-toukokuussa, koska se tuntuu hyvinkin mahdolliselta. Sain kiivettyä kanssa yhden lukuisista Sipoon klassikoista, Isildur assis huippumuuvit tässäkin! Koitan kirjoitella vielä ennen reissuun lähtöäni hieman Suomen puolustusvoimien Urheilukoulun toiminnasta ja ehkä kirjoittelen jotain reissunpäältäkin, viimeistään kun palaan kotiin. Toivotaan aurinkoista ja viileää kevättä!