Trädimekka

Eli niinkun otsikko kertoo, kävästiin Olhavalla. Olin unohtanu täysin miten siisti se paikka on! Törkeen hyvää kallioo, jännää kiipeilyy, kaunista luontoo ja mukavia ihmisiä! Olin reissussa yllätys yllätys Teemun kanssa. Vanha ja nuori. Teemun oli tarkotus perehdyttää mua vähän trädikiipeilyyn ja oli yöunet vähissä parina edeltävänä yönä.

 Päräytettiin perjantai illasta paikalle Teemun, Henkan ja Julian kanssa. Kävellessähän tuli lämmiteltyä hyvin, joten Teemu iski piissit käteen ja sano, että kiipees nyt toi miehuuskoe. Vähän jäin mietiskelemään et pitäskö ja siihen Teemu sit sano, että piissit on hyviä ja kiipeet sit KOVEMPAA vaan jos tuntuu et tiput. No sit mentiin. Eikä ees pelottanu, paitsi lopussa vähän. Vielä illan pimetessä vein jatkot oma planeetalle, joka jäi sit reissun aikana vähälle työstölle. Keli oli aika lämmin ja innostuin kiipeemään pitkää helppoa ja harrastamaan muita aktiviteetteja.

Seuraavana aamuna herättiin jo kuudelta ja vähän yli seiska Teemu latas mulle kamaa valjaisiin ja lähin kiipeemään Suurta Leikkausta. Olin kiivenny reitin joskus pari vuotta sitten yläköydellä ja eihän se ookkun aikalailla laybakkii ja välillä sisäkulman kiipeemistä. Piissit löysi paikkansa hyvin ja kohta seisoskelinkin kallion päällä ihaillen aamuisia maisemia. Pian myös Teemu kömpi päälle ja onnitteli, että en olisi kuollut pudotessa, koska varmistukset olivat sen verta hyvin asetetut. Teemun poika Henkka kiipesi myös reitin kolmantena! Henkka olikin liekeissä reissun aikana ja kiipes ainaski Vekaran, Suuren leikkauksen, ruotsalaisten reitin ja Kaaren. Kova hinku oli nuorelle miehellä liidamaan ja Olhava reissun jälkeisenä viikonloppuna tulikin tieto, että Henkka oli vetänyt ekat trädiliidinsä Kustavissa!

Itse jatkoin opettelua Jossella, joka taittui onsightina. Erittäin kelpo kiipeilyä ja uskallustakin oli kertynyt sen verran, että piisseillä oli välillä pitkiäkin välejä. Kiipeily kulki niin mukavasti eikä miettinyt varmistuksia lainkaan! Vetäsin vielä samaan putkeen Ukkosenjohdattimen jonka alun kiipeily oli omasta mielestä varsin laadukasta sormijammi halkeemaa. Toinen puolikas olikin sit mun ei niin lempparia sisäkulma änkeemistä johon mulla ei ollu sopivia piissejä. No sit vedettiin loppuun vähän pidempi rannari ja ylhäällä ihmeteltiin tärinöissä et mitä tuli tehtyä. Samana iltana vetäsin vielä Riippuvat puutarhat nimisen reitin. Teemu sano, että kevyttä menoa vaan. No jo alun sisäkulma aiheutti jonkinlaisia ongelmia ja lopussa kiivettiin vasemmalle menevä variaatio, jota voin muuten suositella kaikille! Oli hyvää menoa vielä lopussakin. Varmaan ilmavin 6a:n reitti mitä pääsee suomessa kiipeemään. Hänkin päällä megakahvoissa ja ilmaa alla noin 30metriä. Viimenen piissikin jää kivasti katon alle piiloon ja loppuun ei oikein varmistuksia saanu. Teemu sit kakkosteli perässä ja sano et hyvin kiivetty, oli nimittäin vähän vaikeempi kun muistin :D Kaiken kaikkiaan oli aivan loistava reissu! Sai kiivetä kevyttä, hauskaa ja samalla kokea uutta eli trädittelyy. Mukavaa touhuuhan sekin on ja siks haluisin enemmän oppii kiipeemään luonnollisillakin, koska jos ei osaa niin jää monta hienoa reittiä kiipeemättä ja eihän se sit oo kiva.

Muuten on jääny ulkokiipeilyt aika vähäsiks. Muutaman kerran Helsingissä ollessa tuli käytyä ulkona kiipeemässä ja nyt oon siirtäny basecampin itään päin viikoks. Kävästiin jo Haukkavuorella tuossa maanantaina ja kiipesin pari helpompaa reittiä mitkä uupu sen kallion reiteistä. Viikonloppuna oon menossa hyvällä porukalla Jyväskylään Halsvuorelle päin niin katotaan jos siellä rupeis jo luonnostumaan toi ulkokiipeily.

Kiipeilyyn kans aika paljon liittyvää tietoa: Alokas Koponen aloittaa asepalveluksensa Santahaminan urheilukoulussa noin kuukauden päivien päästä. Ihan huippua, että sain paikan urheilukoulusta, joka mahdollistaa harjoittelun koko asepalveluksen ajan. Treeniseurastakaan ei tarvii valittaa nimittäin samaan aikaan valtionhommiin astuu Andy Gullsten, kovia treenejä siis luvassa. Tsemppiä kaikille projektien kanssa, nyt kannattaa lähettää, kun on keliäkin tarjolla! -Sami