Top 5

Sain idean tähän blogikirjoitukseen Tapanilan Sm-kisoissa Antti Liukkoselta. Aion siis summata vähän viime vuoden kiipeilyjä laadukkaiden reittien saralla. Omalta kantiltani katsottuna viime vuosi oli paras ulkokiipeilyllinen vuosi, mitä olen päässyt kokemaan. Siisteintä tässä on se, että olin SA-int palveluksessa melkein koko vuoden. Olen myös aivan varma, että tästä vuodesta tulee vielä paljon parempi kuin edellisestä! Toisaalta kilpailut eivät sitten kulkeneet lainkaan viime vuonna, mutta sellaista se kilpakiipeily välillä on. Tässä siis tulee viime vuoden laadukkaimmat reitit ja parhaat fiilikset kiipeilyn puolelta!

Ykkösenä oleva reitti on helppo valinta ja on todellakin ansainnut paikkansa suomireittien kärkikastissa. Kyseessä on sporttikiipeilyn isän Henkka Suihkosen Sulttaani ja paikkana tietysti Nummi. Reitti on ensimmäinen, jonka kiipeilijä näkee saapuessaan kalliolle. Täydellinen halkeamalinja, joka pitää sisällään kiipeilyllistä iloa alusta loppuun. En tiedä miksi, mutta jotenkin jokainen muuvi ja reitin eri osat vetoavat itseeni: kiikkerä alku osuus, tasainen keskiosa, tiukka kruksi ja omituinen loppu. Muuvit on pääasiassa kohtuullisen hyvillä otteilla, mutta yleensä pitkiä. Sulttaani oli itselle aikamoinen ”epäonnistumisien kautta voittoon” -projekti. Olin lähellä kiivetä reitin todella nopeasti, mutta putosinkin 15 kertaa samasta muuvista.

Toisena listalla pysytään yhä terävässä päässä, mutta sijainti on hieman enemmän etelässä. 30 metriä siisteyttä eli Sandokina Desplomilandiassa. Viikon treenileiri sijoittui lämpimään El Chorroon maalis-huhtikuun vaihteessa. Lämpö pakotti meidät kiipeämään varjokaltseilla, mutta onneksi Desplomilandian sektoreista kaikki ovat varjokaltseja. Saapuessamme parkkipaikalle Sandocan ja Sandokina nimiset reitit saivat heti huomioni. Pari päivää treenattua hieman lyhyemmillä reiteillä päätin kokeilla Sandokinaa. Reitti on puoleenväliin leppoisaa kahvailua, josta alkaa sitten varsinainen kiipeilyosuus: herkullista krimppailua hiukan hänkillä seinällä ja ilman kummempia lepoja. Viimeinen muuvi jossa tehdään pitkä heitto huonoilla jaloilla aivan kallion päälle on potentiaalinen pudottaja. Ehdottomasti yksi parhaista 8aparin reiteistä, jonka olen kiivennyt!

Kolmantena siirrytään sitten boulderpuolelle ja ensinousuihin. Hattori Hanzo kivellä Bloody Baron ja sijaintina Sipoo. Sami Haapakoski oli spotannut tämän linjan jo edellisvuonna, mutta sitten se painui unholaan. Viime syksynä Sami sitten kysyi minut mukaan ja lähdettiin yksi ilta töiden jälkeen tsekkaamaan millanen reitti oli kyseessä. Pikamarssin jälkeen pädit vaan alle ja itse aloin takomaan Hattoria, joka taittuikin kohtuullisen nopeasti. Haapakoski kokeili yläosaan vähän eri betoja ja löysikin lopulta hyvän tavan kiivetä toppiosuus. Itsekin kokeilin hieman toppausta ja alettiin työstämään alkua, joka osottautui erittäin vaikeaksi huonojen jalkaotteiden takia. Lopuksi keksittiin kuitenkin tyyli, millä se menee jos on mennäkseen! Pari viikkoa pikakelausta ja taas ollaan samassa paikassa. Tämän session lopuksi onnistuin tippumaan toppauksesta, joka osottautuikin todella vaikeaksi alun jälkeen. Palattiin kuitenkin viikonloppuna mestoille ja onnistuin kiipeämään Paronin toppiin. Alusta tekee vaikean juurikin jalkaotteiden puute ja jotta toinen muuvi olisi mahdollinen, joutuu oikean jalan nostamaan aivan oikean käden alapuolelle. Reitti on myös tosi sormekas ja toppaus erittäin herkkä! Sipoo valiota todellakin!

Neljäntenä listalla on Pinturas Albarracinista. Hämmästytin itseni kiipeämällä tämän boulderin, koska se ei ole ihan sitä ominta tyyliä. Kohtuullisen loiva, huonot jalat ja alussa ihmeellinen mantteli/toehook muuvi. Otteet on siistejä krimppejä ja kiven profiili on kuin puolikas hiidenkirnu pienoiskoossa. Reitti huipentuu kaikki irti dynoon täydelliseen tasaiseen Albarracinin hiekkapaperilla päällystettyyn otteeseen. Ei voi kun suositella!

Viimeisenä mennään sitten lähelle Tehdasta: Kustaviin ja Hopiavuorelle. Tällä reitillä hienous tuli ehkä enemmänkin fiiliksestä, vaikka ei kiipeilykään huonoa ollut! Sain kokea Kustavin kiipeilyä hieman märillä halkeamilla Teemu Ojalan kanssa ja en todellakaan pettynyt! Kolmantena ja viimeisenä kiipeilypäivänä jolloin sormet ja pää alkoi jo olemaan aika rikki, päätettiin kokeilla Kronosta. Laskeuduttiin alas ja katseltiin hieman otteita sekä mietittiin muuveja. Parin yläköysityöstön jälkeen Teemu onnistui kiipeämään reitin. Itse jouduin ottamaan vielä yhdet pannut kruksista, jonka jälkeen onnistuin kiskomaan itseni kallion päälle helpotuksesta huutaen :D On se hauskaa touhua tuo trädittely! Tolla reissulla tuli muutenkin opittua paljon mm. se, että kypärää kannattaa käyttää, kun trädittelee. Pakko päästä uudestaan tänä vuonna!

Siinä oli viimevuoden parhaat palat. Ensivuodelle tavoitteet onkin sitten kovemmat ja ykköstavote on Syncro nummesta. Tietysti pitää myös kiivetä Kärä dagbok, Hypergravity, Listerie ja Globalist ja käydä myös Mustavuorella, Kustavissa ja Olhavalla. Good times ahead! Haaveena ois päästä kokeilemaan Listerieta jo kohta, joten toivottavasti löydän jonkun yhtä hullun mukaan. Hyvää treenikautta kaikille! Pysykäähän ehjänä!