Tarinaa PM-bouldereista

Okei, elikkä junnujen PM-boulderit. Suomesta lähti ihan hyvin porukkaa mukaan ja Ruotsiin päin suunnattiin. Kisahallina se sama vanha tuttu paikka Tukholmassa, eli aika moni meistäkin tunsi jo paikan. Ja tietysti me oltiin suomalaisina ensimmäisenä paikalla, joten saatiin odotella pihalla ainakin se tunti. Onneksi autosta löytyi tennsipallo, kunnes sekin ilo meni, kun joku heitti sen katolle…

Hallissa päästiin heti tutkimaan reittejä, vaikka ehtiväthän ne muuttua ennen meidän sarjoja. Sillä tällä kertaa ei Suomesta tullut ketään youth b sarjalaisia, niin kaikilla oli hyvin aikaa lämpätä ja levätä. Ja tietty syödä aikasemmista kisoista tuttua mutakakkua, mitä kaikki oli odottanut. Mutta halli on aika iso ja tosi hieno. Kisaprofiilit löytyy alakerrasta, pääasiassa hänkkiä, pieni släbi päädyssä. Alhaalla on myös tosi upeen näköisiä köysireittejä, joita olisi tehnyt mieli kokeilla, muttei tietenkään tullut niitä köysikamppeita mukaan. Onneksi yläkerran bouldertilassa oli riittävästi tilaa kiivetä ja lämpätä.

Vähän siinä tuli seurattua niitä youth b:nkin karsintoja ja siinä katsoin, että puolet reiteistä on kävelyä ja pari muuta on ihan mentäviä. Mutta tietysti youth b:n karsintojen loputtua reitin tekijät tulivat sinne porien ja teippien kanssa ja ottivat alas kaikki helpot reitit, teippailivat sivuseinää pois ja liimailivat youth a lappuja niihin vaikeisiin reitteihin. Eli meillä oli siis kahdeksan karsintareittiä. Ajattelin aluksi aloittaa siitä helpoimmasta, mutta se näytti olevan kaikkien muidenkin suunnitelma, joten kokeilin aluksi paria muuta reittiä. Släbillä oli ihan kiva reitti, jonka alku oli aika helppo, mutta kruxina oli lopussa hyppy toppina olevaan boxiin. Piti nimittäin pysyä hyvin tasapainossa ja sitten hypätä suoraan ylös. Itellä meni eka yrkkä siihen, kun hyppäsin vähän liikaa ulos päin, kun meinasin kaatua. Seuraavaksi koitin siinä hänkillä olevaa reittiä. Ihan hyvät otteet ja helpot muuvit, olisi pitänyt mennä flashinä, mutta käsi lipes. Ei kovin hyvin lähtenyt multa nää karsinnat. Mutta kävin sitten kiipeemässä ne pari helppoa alta pois, ja luulen että niistä tuli vähän itseluottamusta ja pääsin sitten sen hypyn ja sen toisenkin reitin. Lopulta oli sitten neljä toppia kuudella yrkällä plus kolme bonusta flashina, ja ne vei sitten finaaliin viidentenä. Meidän sarjassa meni tosi tiukoille ne finaalipaikat, suurin osa oli kiinni nimenomaan toppien ja jopa bonuksien yrityksistä. Suomesta myös Pamu, Jiri ja Sami kiipesivät hienosti finaaliin.

Illalla sitten syömään ja nukkumaan. Aamulla kunnon aamupala ja sitten suoraan eristyksiin. Eristys oli siinä mielessä ihan hyvä, että käytännössä muut ihmiset oli eristetty finalisteista, eli meillä oli se suurempi tila käytössä. Vaikka ite kyllä nukuin puolet ajasta siellä, ettei mitään väliä sinäänsä. Siirryttiin sitten lämppäämisen jälkeen alas ja mentiin katsomaan reittejä. Eli neljä finaalireittiä ja nyt aluksi oli kaksi minuuttia aikaa lukea jokaista. Kun siinä niitä kaikkia hetken kattelin, niin tajusin, että mulla oli parhaat mahdollisuudet kolmanteen reittiin, siinä oli kivoja pikkugrimppejä. Toinen reitti vaati jonkin verran ulottuvuutta ja siinä oli slouppeja, ei oikeen mun juttu. Ja eka reitti oli mulle liian ylivoimanen lukemisen kannalta, sitä pitäs vähän treenata… Viimisestä en oikeen osannut siinä vaiheessa sanoa mitään. No, takaisin eristyksiin odottamaan omaa vuoroa.

Menin ekalle reitille, enkä vieläkään tiennyt mitä pitäisi tehdä. Siinä oli kaikkien raajojen lähtöteipit samassa boxissa, sitten yks ote välissä ja seuraava boxi. No tein sitten jotain ja otin kiinni boxin yläreunasta ja laitoin toisen jalan heelhookkiin sinne alas. Perjaatteessa oikein, mutta se olis vaan pitänyt tehdä toisin päin. Laittaa kädet boxin alaosaan ja hookki sinne ylemmäs. Mutta enpä tietenkään tajunnut sitä sen neljän minuutin aikana, enkä siis päässy siinä reitissä käytännössä yhtään mihinkään. Okei, no takaisin eristykseen. Ja kohta tuli jo seuraava reitti. Siinä oli alussa pari ihan suht helppoa muuvia, mutta sitten tuli se, että piti hypätä ja vetää toinen käsi aika kauas boxin taakse. Ja siinä kohtaa aina se käsi lipes. Ja jotenkin en saanut kunnolla voimaa siihen hyppyyn, jalat oli silleen hassussa paikassa. Okei, kaks reittiä oli mennyt, eikä kummastakaan edes bonusta. Mutta sitten tuli onneksi se kolmas reitti. Se oli semmosessa kaartuvassa profiilissa, elikkäs aluks hänkkiä ja sitten se kaartuu sinne pystysuoraan. Reitti alko tupladynolla, kahvoista kahvaan ja jalat oli hyvin, eli dyno oli helppo. Sitten jatketaan vasen käsi ihan hyvään otteeseen ja oikea boxin päällä olevaan grimppiin. Ja tää oli ihan unelma grimppi, niin pystyin vetämään seuraavaan grimppiin ristiin ja sitten bonukseen. Siitä suoraan ylöspäin, taas boxin päällä olevaan grimppiin, mutta se ei ollut enää niin hyvä. Toinen käsi viereiseen, vielä huonompaan otteeseen ja sitten ois pitäny lukottaa toppiin. Koitin sitä, tipuin ja tiesin, ettei mulla ollut mahdollisuuksia päästä sitä toppimuuvia. Otin kuitenki vielä kaks yrkkää ja samassa kohtaa tipuin. Mutta nyt oli sentään bonari yhestä reitistä, ni ei ainakaan pelkkiä nollia tulostaululla. Viiminen reitti oli bonukseen asti aika helppoa, paljon otteita, mitkä olikin ihan hyviä, vaikkei ne aluks siltä näyttänytkään. Kuitenkin bonuksen jälkeen oli jalat ihan hukassa ja roikun siinä silleen ’mitä ihmettä?’ Jalat ei oikeen pysyny missään, ja koitin vaan tehdä jotain. Ei siitä kuitenkaan toppia tullu, mut bonari kuitenkin.

Vaikkei siltä oikeen tuntunu, niin finaalit oli ihan suht hyvin menny, kun olin kuitenkin neljäs. Ja saatiin sitte vielä katsoa junioreiden finaalit. Muuten niillä oli ihan samat reitit kuin meillä, mutta ne helpotti sitä meidän kakkosreitin alkua niin, että nyt kaikki juniorit sai siitä bonarin, kun meidän sarjasta yksi oli onnistunut tässä. Mutta oli ihan hyvä katsoa junioreiden finaalia, näki vähän miten olisi pitänyt se ensimmäisen reitin alku kiivetä. Mutta siinä kolmannessa reitissä kaikki yrittivät mätsätä niihin grimppeihin ja sen takia osa putosi jo ennen bonaria. Musta se oli aika helppo vetää ristiin. Mutta kai tästä huomaa hyvin mun vahvuudet ja heikkoudet kiipeilyssä. Pitäs vaan reitin lukua ja slouppeja treenata enemmän. Ja Sami kiipes hienosti finaaleissa ja toi sitten sen hopeamitalinkin Suomeen. Mutta hienoja reittejä oli kyllä, tekis mieli mennä vielä takas yrkkäilemään niitä. Mutta nyt sit pitäs treenaa SM ja PM-köysiin, mitkä on vielä tänä syksynä, elikkä kestävyyttä vaan kehiin nytte. Mutta kirjottelen sitten niistä seuraavista kisoista taas jotakin!