Sm-böölder ja ULKOKAUSIIII!!

Noniin, nyt on kotiuduttu vuoden ekalta kisareissulta. Kysehän oli siis Hämeenlinnan Sm-boulderista. Olin jo katellu kuvia mestasta feisbuukin kautta, ja profiilit näytti kivalta. Kun sitten päätin lähtöni niin alotin kans samalla helkkarin kovan bouldertreenin olihan se aikuisten sarja ja huhuja oli, että sinne olis tulossa ihan kärkiporukkaakin.

Alotin matkan tekemisen Joensuusta perjantaina ja olin illasta isossakaupungissa. Kun sitten kävelin metroasemalta salmikseen niin vastaanhan tuli joensuun poikia, nimittäin Rahis(Jussi). Oli käyny vetämässä pikaiset treenit Akin kanssa, vaihdettiin kuulumiset ja jatkoin matkaa. Tuttu kannustus ääni kuului seinältä ja Akihan se siellä oli tsemppaamassa. Juteltiin siinä hetki kiipeilystä ja kunnosta ja elämästä näin muuten. Pamun kanssa sitten puristettiin viimesetkin grammat pois vyötäröltä saunassa ja muutaman kiipeilypätkän jälkeen oli hyvä mennä nukkumaan.

Ajomatka Hämeenlinnaan meni nopeasti ja oltiin paikallakin ihan ajoissa. Tuttuja kasvoja oli kaikkialla. Toi tuttujen tapaaminen on yks ihan mahti mahdollisuus aina kisoissa. Kateltiin reitit läpi ja muutama näytti vaikeelta ja osa tosi vaikeelta. Loput reiteistä näytti sitten oudoilta. Taktiikkana oli antaa kovempien poikien flässätä reitit, että näkis sit hyvät betat.

Alottelin aika jyrkällä reitillä joka vetikin kädet heti pumppuun. Onnistuin kuitenkin flässäämään reitin. Seuraavaksi kiskaisin helpon mantteli-kurottelu reitin. Jonka jälkeen siirryin tyyppaamaan släbiä. Putosin pari kertaa ja neljännellä yrkällä putosin toppi-muuvista. No onneks meni sitten viidennellä! Släbi yrkkien välissä fläshäsin yhen semi vaikeahkon probleemin ja yllätin kaikki viljelemällä sekaan toe-huukinkin. Sit kiipesin vielä jonkun hauskan kulma kikkailun ja siirryin niihin tiukempiin reitteihin. Toisesta kävin nappaamassa vaan bonarin, koska siinä oli aika nissisen näkönen mantteli. Mut siitä toisesta isojen poikien reitistä innostuin ihan kunnolla. Otin siihen joku viitisen- kymmenen yrkkää ja onnistuin saamaan bonuksen. Näytti siltä, että olin finaalissa, joten ohjeita tuli, että kannattas lopettaa kiipeily. No niin teinkin ja kerran mut käytiin vielä vetämässä takasinkin seinälle, mutta se oli erehdys.

Yrkkien välissä sai tietty kuulla Jollin mahtavia vitsejä ja pakaroiden ihailua. Jolli ihmetteli myös, että paino oli noussut yli 50 kilon. Pamullahan tämä on vielä ylittämättä. Jotain se mun lihaksistakin höpötti tais vaan ihailla, tai sit jotain kasvuvaiheesta.

No niinhän siinä kävi, että finaaliin oli lähdettävä kisaamaan. Parin tunnin tauon aikana kävästiin mäkkärissä syömässä palauttavat hampparit, josta sitten lämppäämään ja kattomaan finaali boulderit. Finaalissa oli mukana: Andy, Anton, Kuutti, Tomi, Ile ja meikäpoika eli kovassa seurassa tuli kisattua. Reitit oli aika selkeitä ja kaikkiin löyty aika hyvä beta. Kaikki reitit oli vaan aika pitkiä, joka ei ollu ihan superhyvä huomioon ottaen, että meidän treeniseinälle saa tehtyy vaan max.6 muuvisia bouldereita jos haluu, että se on vaikee. No olin ekana kiipeilyvuorossa.

Eka reitti oli joku 12 muuvia pitkä, aika selkeä ja tosi hienoilla slouppaavilla otteilla tehty. Onnistuin flashi yrkässä tosi hyvin ja lopussa meni vaan vikaan kun jalka oli väärällä otteella ja putosin krimppimatchissa ennen vikaa muuvia. Tokalla yrkällä putosin heti alkuunsa, kädet vaan lipesi. Kolmas yrkkä oli sitten paras. Pääsin viimeiseen muuvin. Vedin sen perille tarrasin toppisloupista kiinni ja olin matchaamassa kättä kun käsi vaan liusui pois.. Otti kyllä päästä. No eikun takas eristykseen ja avoimin mielin seuraavaan.

Kakkos reitti oli varmaan helpoin kaikista ja tosi selkeä. Krimppejä pienellä hänkillä. Onnistuin flashissa ja tuli heti hyvä fiilis. Pistin kanssa peliin heelhookkia. Toinen kierros oli miehiltä nopeasti ohi, koska kaikki juoksi reitin ylös.

Kolmosreitti oli ehkä omasta mielestä epäselkein. Tai alun pari muuvia. Päädyin kuitenkin itselle toimivaan betaan ja onnistuin kiipeämään neljännellä yrittämällä viimeiseen muuviin. Jos olisi tajunnut betan vähemmillä yrityksillä niin reitti olisi ollut ihan mahdollinen. Tässä vaiheessa alkoi jo puhti loppua koneesta.

Neljäs reitti oli kaikista pisin ja Tomi puhui jo köysikiipeilystä. Paras yrkkä jäi 2/3 seinään ja sain läpättyä bonus otetta. Olin koko ajan todella tyytyväinen kiipeilyyn, jos paria pientä virhettä ja mokaa ei lasketa. Olin asettanut itselleni tavoitteeksi finaaliin pääsyn ja tavoite oli täyttynyt. Itseasiassa en itse edes uskonut, että pääsisin sinne asti. Kultaa voitti Anton ja Eevi, hopeaa Tomi ja Anna ja Pronssia Kuutti ja Roosa.

Kisat olivat hyvin järjestetyt, josta suurkiitos kaikille järjestäjille! Olli oli tehnyt hyvää työtä reittien kanssa, jotka kuitenkin olivat ehkä vähän liian pitkiä. Kiitokset myös kaikille kisaajille, finaali tunnelma ei olisi sitä mitä se on ilman kannustavaa yleisöä! Siirrytäänhän nyt takaisin keiveihin tai no mitä turhia kun uloskin jo alkaa pääsemään. Käytiin me Pamun kanssa avaamassa kans ulkokausi mylliksellä. Kiipesin hienon hänkki krimppi linjan nimeltään Crackhead. Paikalla oli myös Markus Lehtonen, joka sai pikkulintujen laulun ohella kuunnella Pamun ja Samin betan selitystä. Myös Joonas ja Anna poikkesi katsomaan meidän tekemisiä.

Seuraavaan kertaan! Tuli kirjotettua nyt ihan pitkästi, mutta pitkästä aikaa