Rocklands part 1

Kesän hiljaiselon jälkeen on aika taas herätellä blogi henkiin. Norjan reissun jälkeen palasin muutamaksi päiväksi kotiin tekemään töitä, jonka jälkeen lähdin seuraavaan reissuun, kohti Etelä-Afrikkaa ja Rocklandsia. Olin ollut aivan fiiliksissä reissusta siitä lähtien, kun lähtö varmistui. Fiiliksiä ei laskenut edes se, että tiesin etten ollut siinä kunnossa missä haluaisin ensimmäisen reissuni tuohon boulderoinnin mekkaan tehdä. Yksi suuri syy tuohon oli se, että tiesin meidän reissuporukan olevan täynnä aivan huipputyyppejä, ja hauskaa tulisi olemaan kävi miten kävi. Voisihan sitä aina kuitenkin ottaa brunaa kämpän poolilla. Loppujen lopuksi suurin osa rusketuksesta tuli Andyn ja meitsin kuuntelemasta musiikista.

Päivä ennen lähtöä oli tietysti käytävä treenaamassa, koska eihän sitä aina Helsinkiin eksy. Oli kyllä mukava treenailla porukassa Andyn, Ilen ja Ollin kanssa Skeyllä. Helsingin kiipeilyistä ehdottomasti eniten ikävä on just tuota kovalla porukalla treenaamista, missä jokainen keksii toinen toistaan siistimpiä ja vaikeempia muuveja. Päätin, että ens talvena on tehtävä useempi treenireissu Helsinkiin. Lento meni mukavasti syödessä, nukkuessa ja katsoessa leffoja. Lentokentälläkin säästyttiin ylimääräseltä säädöltä ja päästiin matkaan. Vasemman puoleinen liikenne oli aluksi hieman sekavaa, vaikka kartanlukijan paikalla istuinkin. Andy hoiti homman varmin ottein aikaisempien vuosien paikallisella ajokokemuksella. 

Ekana päivänä hoidettiin kiipeilyt Plateau sektorilla, joka dubattiin dynosektoriks. Ekana päivänä kiipesinkin kolme klassikkodynoa: Black velvet, Hole in one ja In between dreams. No olin heti ihan liekeissä paikasta, en vieläkään tajua miten siellä voi olla niin paljon kiveä ja hyvää kiivettävää! Alkureissusta on aikaa jo niin paljon, että on ihan kaiveltava puhelimen tikkilista esiin, jotta muistaa mitä tuli kiivettyä seuraavaksi. Muutamana seuraavana päivänä sain tyhjennettyä todo listaa Golden Virginian ja Out of Balancen verran. Tiesin jo reissuun lähtiessä, että en pyörisi vaan vanhoilla sektoreilla vaikka kyseessä olikin ensimmäinen reissuni Rocklandsiin. Heti ensimmäisellä viikolla paineltiin Andyn ja Jarmon kanssa Skylinelle, joka on tänä vuonna kehitetty sektori Jimmyn, Nallen ja kumppaneiden toimesta. Nimi tulee siitä, että kaikki reitit ovat kohtuullisen kokoisia, mikä passasi meille hyvin. Kyseisellä sektorilla kiipesinkin ehkä kolme parasta reittiä mitä kiipesin koko reissun aikana: Poison arrow, Where giants lurk ja Commitment issues. Oikeastaan nuo on parhaimpien reittien joukossa, joita olen kiivennyt 12 vuoden aikana. Hyvä sektori siis ja sinnekkin jäi paljon tekemistä :) Korkeus on kaunista! Seuraavana päivänä mentiinkin Sassiessille kiipeemään niitä Rocklandsin tunnettuja "haikkareita". Andy sanoi mulle autossa ennenkun tultiin bouldereille, että tän päivän reitit ei sitten tunnu missään verrattuna eilisiin ja tottahan se oli. Kun näin Splash of redin sanoin heti et eikö tää oo tän korkeempi? No eilisen haikkarileiri toimi, koska onnistuin flässäämään tuo kyseisen reitin ja olihan se hieno kans! Samana päivänä sain myös kiivettyä Pinotagen, Leap of faithin ja Shosholozan, klassikoita kaikki!

Tuo eka viikko oli ehottomasti oman reissun parasta kiipeilyä ja jostain syystä viikko tuon jälkeen oma taso putosi alas. No sitä miksi niin pohdin seuraavassa blogissa. No ei se pelkkiä synkkiä asioita ole vaan kerron muutenkin elämästä Rocklandsissa! Tällä hetkellä koitan parannella kiertäjäkalvosimen tulehdusta, jonka sain loppureissusta eikä se ole vieläkään suostunut taipumaan, jää tämän vuoden köysikausi hieman lyhyeksi :/