Rakas päiväkirjani

Alkaa olemaan taas se aika vuodesta, kun on hullun hommaa mennä ulos boulderoimaan. Toki ymmärrän myös patjaposseja, mutta itselle luonnollisin vaihtoehto on nauttia köyden päässä, kun kelit eivät enää suosi boulderointia. Suomi on kuitenkin pullollaan toinen toistaan laadukkaampia köysireittejä joten jos keskittyisi vain boulderointiin niin jäisi monta klassikkoa kiipeämättä. Sama homma pätee myös toisin päin!

Taas oli tarkoitus aloittaa treenaamaan ajoissa sisällä, mutta kun kivi on kylmää niin täytyy takoa. Köysittelyn aloittamisen lomassa sain myös kiivettyä muutaman todella laadukkaan boulderin, jotka kaikki menee kyllä korkeelle omalla listalla. Nämä reitit olivat siis: Book of bad Ideas, Megalomania ja Täällä Pohjantähden alla. Oon aina ihmetelly miten huippukiipeilijät hehkuttaa jokaista kiipeämäänsä reittiä, mutta nykyään alan pikkuhiljaa ymmärtämään: enhän oo itekkään kiivennyt kuin pelkkiä laatulinjoja koko kevään! Book of bad Ideas oli hieno, koska korkeus on kaunista ja tämä vaati oikeasti henkistä kanttia. Megalomania oli taas ehkä yks hienoimmista linjoista joita oon kiivenny. Täällä Pohjantähden alla taas piti sisällään niin ison valikoiman erilaisia otteita ja muuveja, että eihän siitä voinut olla pitämättä. Lisäksi kivi on helkkarin hyvää ja linjakaan ei pahannäköinen

Köysittelyssä käänsin katseeni heti aluksi viime keväältä jääneeseen projektiin, jonka halusin kiivetä. Paikka on nykyään vielä enemmän hyshys kuin aikaisemmin ja maanomistaja onkin rajoittanut kiipeilijöiden oikeuksia entisestään. Reittihän on siis Martin Nugentin avaama Kära Dagbok.

Reitti tuntui olevan aika hyvin hallussa jo viime keväänä ja sen kevään viimeisellä sessiolla putosin loppulukosta kertaalleen. Lämmin keli paukahti päälle silloin ja siirryttiin sitten varjokaltseille, joten reitti jäi vielä silloin selättämättä. Tänä keväänä boulderointitavoitteet täyttyivät aikataulussa, joten päätin ottaa tämän reitin tosissaan ja kiivetä sen, vaatipa se mitä tahansa. Ensimmäinen käynti oli aikalailla betan muistelua ja totuttelua köyden päässä kiipeämiseen. Tokalla kerralla löysin viimeisetkin niksit ja pääsin kerran jo loppulukkoon josta olin aivan fiilikissä. Tuosta linkistä tuli heti mieleen, että täähän menee ens kerralla! Seuraavalla kerralla olin Anssin ja Villen kanssa mestoilla ja lämppäilyjen jälkeen otin yrkän. Kiipeily tuntui todella hyvältä ja pääsin loppulukkoon poikkeuksellisen freesinä. Sainkin lukon helposti tehtyä, mutta juuri kun lähdin korjaamaan vasemman käden asentoa lipsautin vasemman jalan hehtaarihyllyltä pois. Otin vielä kaksi yrkkää joilla kummallakin putosin lukosta. Deadline alkoi puskemaan päälle ja sovittiinkin samaisten herrojen kanssa, että lähdetään ensi viikolla ihmeessä uudestaan. Kun lähdettiin Anssin kanssa Salmisaaren pihasta Kära dagbokia kohti, Anssi tokaisi jotakuinkin näin: “Vitsi kun ois joku reitti lähellä niin tänään ois kyllä lähetyspäivä!” Anssi puhuikin aivan totta, keli oli mitä mahtavin. Saavuttiin kahdestaan paikalle ennen Villeä ja lähdin rutiininomaisesti lämmittelemään muuveilla. Tulin alas ja Anssi tokaisi, että ota vaan yrkkä suoraan perään jos haluut niin ei tarvii odotella täällä kylmässä. Pidin 5 minuutin tauon ja kruisailin reitin toppiin :D Olin itsekkin aivan äimänä miten se meni niin helposti. Maahan laskeutuessa sitten tietty iski aivan hirveä pumppu, mutta niinhän se on paras! Jokainen jonka kanssa olen reittiä käynyt kokeilemassa, on ollut samaa mieltä reitin hienoudesta ja luonteesta erinomaisena treenireittinä. Omasta mielestäni Kära Dagbok onkin yksi parhaita kiipeämiäni reittejä, isot kiitokset Martinille! Jossain vaiheessa saattaa putkahtaa videota lähetyksestä.

Välillä on käyty vähän onsightailemassa reittejä, joka on harvinaista herkkua Suomessa. Olen käynyt myös kokeilemassa jotain astetta vaikeampaa, eli siis Syncroa. Työstö on lähteny hyvin käyntiin ja kolmen session jälkeen oon saanut tehtyä kaikki muuvit ja jopa hiukan linkkailtua eri kohtia yhteen. Lauantaina otin myös ensimmäiset tosi yrkät reittiin ja yllätin itseni kiipeämällä kaksi kertaa alusta pikkulipan kohdille. Enää ei puutu kuin 8a:n linkkaaminen alkuboulderien päälle! ;)