PM-kisat

Viime lauantaina aikuisten liidi PM-kisat järjestettiin Göteborgissa. Päätin lähteä kisaan vaikka tiesin ettei kunto varmaan olisi ihan huipussaan. Ostin lennot kun vielä olin Kanadassa kun sain selville että voisin tavata hyvän ystäväni Göteborgissa. Heti Kanadasta palattuani aloitin innokkaasti treenaamisen ja laihduttamisen (piti päästä eroon reissussa kertyneistä hampurilaiskiloista). Pari viikkoa ehdinkin treenata ja olla nälkädieetillä ennen kuin oli jo aika lähteä.

 Lähdin reissuun jo torstai-iltana, menin viimeisellä iltajunalla Müncheniin ja vietin yön lentokentällä käpristyneenä kahvilan nojatuoliin. Lento Göteborgiin lähti kuudelta perjantaiaamulla. Kisat alkoivat heti lauantaiaamulla. Jännitti jonkin verran ennen ensimmäistä karsintareittiä, viime kisoista kun oli kulunut jo melkein 9 kuukautta. Eka karsinta meni kuitenkin hyvin, sain sen topattua, mutta huomasi kyllä ettei kestävyys ollut ihan entisellään. Toisenkin karsinnan sain taisteltua ylös asti, joten ainakin finaalipaikka oli varma. Finaalissa kiipesin kolmanneksi viimeisenä, mutta yleisön huudon perusteella tiesin että finaalireitti oli saanut jo kaksi toppia ennen minun vuoroani. Jos useammalla kilpailijalla on samat pisteet finaalissa, karsintojen tulokset ratkaisevat. Jos myös nämä ovat samat, aika ratkaisee. Tiesin että minun olisi topattava reitti nopeasti jos minulla olisi mitään asiaa palkinnoille. Tämä mielessä lähdin siis kiipeämään reittiä niin nopeasti kuin pystyin (eli ei kovinkaan nopeasti). No, enhän minä edes onnistunut toppaamaan reittiä, mutta kannatti silti yrittää. Arvasin ettei suoritukseni riittänyt palkinnoille ja loppusijoitus taisikin olla viides tai kuudes.

 Vaikkei menestys näissä kisoissa ollutkaan kovin hääppöistä, olen silti iloinen että lähdin. Tänä vuonna naisten sarjassa oli enemmän kisaajia kuin yleensä, peräti  17! Oli myös mukava nähdä vähän tuttuja pitkästä aikaa. Kisojen jälkeen sunnuntaina lähdimme kaverini kanssa Tukholmaan ja siellä pidimme hauskaa muutaman päivän. Keskiviikkona lensin takaisin Saksaan ja täällä sitä nyt ollaan. Pitää aloittaa taas treenaaminen vaikka motivaatio ei olekaan samalla tasolla kuin ennen kisoja. Eihän sitä koskaan tiedä milloin seuraavat kisat tulevat ja ulkonakin ehtii vielä kiipeillä.