Pm- boulder ála sami

 Moi! Nyt on sellasen bloggauksen aika, jonka jotkut osaa varmaan aistiakkin, elikkäs kisabloggaus ála sami on tulossa! Taidan pistää tohon alkuun vähän mietteitä ennen kisaa ja treenihommeleita, joten lähetään niistä sit liikkeelle.
Olin valmistautunu kisoihin paremmin, kun koskaan aikaisemmin. Aloitin treenaamisen heti köysi Pm- kisojen jälkeen ja reenasin todellakin kovaa. 4-5 kiipeilytreeniä viikossa höystettynä parilla sormilauta treenillä. Lisäksi: Hiihtoa, lenkkiä, corea ja kaikkea muuta. Otin kans Pamun salaisen aseen käyttöön eli diettii kehiin. Okei ei nyt mitään kauheen vakavaa mut vältin syömästä noita herkkuja. Mietteet oli yksimieliset. Kaikki peliin ja jos se ei riitä niin runttu kehiin. Voittoa siis tavoiteltiin, monen kakkosijan jälkeen.
Matkasin kummeille torstaina ja kävästiin hyvässä turkkilaisessa ravintolassa. Otin kalymnoksen muistoksi moussakan, joka oli kyllä aivan helkkarin hyvää. Ruuan jälkeen tulin miettineeksi kalymnoksen pitoja ja tuli uusiks nälkä. No siitä sit kämpille ja nukkumaan. Aamulla menin sit kentälle oottelemaan muita ja pian alkokin tuttuja naamoja ilmestymään paikalle. Suomesta oli lähössä mukaan mun lisäks: Pamunator, Anitra, Ege, pumppu-Seilistö, Katariina, Joel, Julia, Sanja ja Helmi, sekä tietty Kaisa pitäähän jonkun meitäki valvoo vaikka käyttäydytään, kun aikuiset. Oslosta sit mentiin junalla Lillehammeriin ja majotuttiin oikein mukavaan hostelliin. Hostellin edestä löytyi helkkarin hieno klassikkon släbiprojekti, joka jäi kans projektiks. No ens kerralla! Ruuan jälkeen painuttiin nukkumaan. 
Hyvän aamupalan jälkeen käveltiin hallille. Se oli joku vanha rakennus mihin oli raahattu katsomot ja seinät sisälle, sekä pari bajamajaa. Reitit näytti aluks aivan liian vaikeilta, mutta, kun A pojat pääs vääntämään niin ne helpottu ihan silmissä. Aluksi "Ainakin 8A" sininen muuttui "Ehkä 7B+" siniseks. Junioreissa oli 3 suomalaista: Mä, Elias ja Samuli. Mentiin lämppäämään hyvissä ajoin ja sit käveltiinkin jo sinne esiintymis puolelle. Mielentila oli itellä aika rento, koska tiesin et kaikki reitit on ihan mentävissä ja ei näkyny mitään superduper huukkeja, jotka ei voi pysyy. Ekan 15 karsintaminuutin aikana kiipesin 5 reittiä, kaikki flashina. Jatkoin suoraa flashaamalla kaks släbiä ja koristelin sen lopuks vielä yhellä kanttireitillä. 8 flashia 40minuuttiin. Tietty kiipeemistä helpotti aika helkkarista Betanaattorin beetat ja muiden kiipeilijöiden kattominen. Mut kunto ei kuitenkaan tuntunu huonolta. Finaaleihin selvisi Youth a tytöistä ja pojista Katariina, Anitra ja Pamu sekä Junioreista Minä ja Elias.
Sit oli ne finaalit. Saavuttiin hallille joskus ysin aikoihin ja Youth A sarjalaiset alotti lämppäilee melkein heti. Me eliaksen kaa otettiin rennosti ja makailtiin ja lueskeltiin kans kirjaa. No kisakuulutukset tietty kuulu eristykseen asti ja kyllä siellä toppeja tuli. Eli ei ne mahottomia ollu. Lämppätilaan alko kans virtaamaan tutun näköstä porukkaa ja sit aloteltiin vähän kiipeemäänkin. Lopuks meidät esiteltiin koko yleisölle ja johdatettiin seinän takana olevaan eristykseen. Sit oli reittien katselun vuoro. 2 minuuttia per boulderi joita oli 3. Eka reitti näytti mun silmiin aivan oudolta. oli slouppia ja muotoa ja kaikennäköistä. Jotain betaa kuitenkin keksittiin, mut sen toimivuus jäi sit kokeiltavaks. Toinen reitti taas ei alkuun vaikuttanu ollenkaan mun tyyliseltä. Muutama iso sloupperimuoto ja kanttia. Niin ja sekä selkee kneebaari topissa. Kolmas reitti oli suoraviivaisin ja siinä oli kaksi tupladynoa, kertoo varmaan tarpeeks.
Koska olin voittanu karsinnat lähdin vikana kiipeemään. Ekalta reitiltä kuului paljon yleisön kannustusta ja myös putoamisia. Kun oma vuoro tuli oli jännitys korkealla. Aina se eka reitti jännittää sit ei tunnu niin pahalta. Ekalla yrkällä putosin heti alusta ja toisella ylsin bonukseen asti. Otin vielä yhen yrkän, mutta ei ollut mitään jakoja päästä ylemmäs. Ei tullut kovin luottavainen mieli.. Takaisin eristykseen aivan toivonsa menettäneenä. "voiko nää reitit olla näin helkkarin vaikeita" No sain kuitenkin kerättyä itteni ja aloin miettiä 2 boulderia. Taas kuului kannustusta ja putoamisia sekä yksi toppikin saatiin. Oma vuoro tulikin aika äkkiä ja pääsin tämä kanttipläjäyksen eteen. Vielä viimehetken beta suunnittelu ja eikun matkaan. Eka muuvi meni kivasti. Tokalla läppäsin vasemman kanttiin. Tajusin, että se oli paska veto ja pudotin vasemman takaisin lähtö pinchille. Matchasin kädet ja kampustin jalat ylemmäs. Vedin pitkän muuvin bonus otteeseen joka oli yllättävän hyvä. Nyt sitten se toinen käsi sinne kantille ja pientä läpyttelyä pari muuvia. Sitten kiskaisin kropan vaakatasoon ja jalat kitkalle, josta steppailin sitten jalkaotteelle ja runttasin kneebaarin niin syvälle kun vain sain sen. Lähdin etsimään hyvää asentoa toppaamiseen, koska toppiote oli universumin huonoin slouppipinchi. Asento löytyi ja sitten vielä oikean käden nopea mankkaus housuissa ja toppi matchi. YES! Se meni sittenkin ja vielä fläshinä. Fiilikset oli katossa ja ajattelin, että nyt ollaan takasin kisassa. Mut vika reitti on kuitenkin pakko fläshätä, että voittaa. Pieni keskustelu kanssa kiipeilijöiden kanssa paljasti ettei kukaan ollutkaan topannut ekaa reittiä ja mun usko itseeni kasvoi ajatellen äskeistä reittiä. Kohdistin mieleni viimeiseen rutistukseen. Tiesin, että reitti sopi tyylilleni hyvin. Olin viimeisenä eristyksissä ja tuli vuoroni lähteä. Nopea betan lukeminen reitin alla ja eikun runttu kehiin. Eka muuvi oli tupladyno joka oli todella tarkka. Sain napattua otteista ekalla ja sitten kiivettiin muutama helpompi muuvi ison puolipallo muodon päälle. Viimeinen muuvi oli kanssa tupladyno ja keskittymisen herpaantuminen johti pieneen virheeseen ja putoamiseen patjalle. Pidin vähän taukoa ja hyppäsin toisen yrkän. Massiiviset rintalihakseni (heh) tarrasivat kiinni puolipalloon ja estivät mahtavan dynon. Kävin nopeasti juoksemassa ja katsomassa sivulta minkälainen vasemman käden toppi ote oli. KAHVA! nopea lepo. Kellossa vajaa 30 sekkaa jälellä ja eikun yrkkää kehiin. Hyppäsin ensimmäisen dynon hyvin ja tein keskiosan muuvit keskittyneesti. Lopussa asetin mieleni kahteen toppi otteeseen ja sain tarrattua niistä kiinni! Fiilis oli mahtava. 
En ollu heti varma voitostani, kunnes kanssa kilpailijat ja Kaisa tulivat onnittelemaan. Se tuntui hyvältä. Niin monesti tuli jäätyä kakkoseksi pienen virheen takia. Nyt sitä ei tapahtunut. Takaisin matka suomeen sujui iloisissa tunnelmissa. Suomenjoukkueen muut sijoitukset finaaleissa olivat: Katariina pronssia, Anitra samassa sarjassa neljäs. Pamunaattorille 4 sija yhdenkäden leukamiesten sarjassa ja Eliakselle 5 sija junioreissa. Näihin tunnelmiin on hyvä lopettaa.
ps. Treenit jatkuvat tulevaa EYC boulder kisaa varten, joten treenipostausta on tulossa. Ehkä kans jotain ulkokiipeilystä jos sinne asti pääsee :) Tällästä tällä kertaa. Sami kuittaa! Kaisa voi laittaa jotain kuvia jos löytyy kivoja :)