Parista viimeviikosta

Morjes! Eilen illalla kotiuduin kesäloman viimeiseltä reissulta. No tänään sitten kävin koulussa ja ihan kivaahan sitä oli nähdä kavereita pitkästä aikaa. Sitten reissusta.

Matkasuunnitelman ensimmäinen pysähdys oli parin päivän treenit Pamun kanssa Helsingissä ennen Imstin EYC kisoja. Vedettiin pari päivää treeniä eka köydellä salmisaaressa ja sitten illasta vähän ulkona boulderoiden. Sisällä kiipeily tuntui ihan hyvältä, mutta paremmaltakin on tuntunut. Illasta Pamun lähibouldereilla tein flash suoritteet Freedom fightersiin ja Lits-Lätsiin, kummatkin reitit ovat hienoja Pamun lisäyksiä  Olarin koko ajan kasvavaan kiipeilymaisemaan. Sitten oli vuorossa Pamun projekti, jota herra oli joutunut koittamaan ihan useampana kertana. Kruksiksi muodostui muuvi, jossa vasen käsi on huonohkossa poketissa ja oikealla tehdään pitkä muuvi slouppaavaan kanttiin. Tämän jälkeinen toppaus osio on varmaan luokkaa 7A block joten loppukaan ei ihan helppoa ole. Koiteltiin vähän muuveja ja kruksimuuvikin alkoi pysymään paikallaan. Vähän ajan kuluttua Pamu kiskaisi kruksimuuvin ja tyylitteli itsensä kiven päälle. Absolution oli syntynyt! Itse sössin sequensen vielä pariin kertaan kunnes lopulta sain lähetettyä tämän boulderin. Hieno reitti suosittelen kokeilemaan jos liikutte tuolla päin. Seuraavana päivänä köysittelyn jälkeen ajettiin Myllikselle. Pitkästä aikaa pääsin tälle superhänkki kalliolle. Tavoitteena oli kiivetä Usual Suspect niminen klassikko 7C+. Lämppäilin Pot smokerin ja Usualin seisomalähdön jonka jälkeen koittelin alaosan muuvit. Tokalla yrkällä alusta kiipesin vikaan muuviin asti joka on reitin redpoint kruksi tuntui hyvältä, mutta noutaja tuli. Pitkän tauon jälkeen sössin yhden yrkän alusta, mutta päätin ottaa toisen heti perään, sillähän se sitten menikin :)

Seuraavana päivänä lähdettiinkin lentokentälle josta löysimme Kaisan ja Eliaksen. Sieltä matka jatkui Saksaan, josta sitten ajoimme Imstiin. Matkalla kävimme sivistämässä itseämme Dachaun keskitysleirillä. Kaisa piti meille kierroksen ja kertoi paikan historiasta. Matkalla pelasimme muuvien tietopeliä, jossa Pamun betasolut pääsivät loistamaan. Perillä Imstissä kävimme syömässä epämääräisen näköistä kebabbia, jonka jälkeen ilmottauduttiin kisoihin. Seuraavana päivänä olivat vuorossa karsinnat. Itse olin noin puolivälissä joten ei ollut kiirettä. Katselin rauhassa toisten suorituksia. Reitti ei omasta mielestäni näyttänyt hirveän hienolta, mutta vaikealta kuitenkin. Lämppäämisen jälkeen lähdin kisaamaan. Alun kiipeily sujui aika hyvin, mutta yhtäkkiä käsiin iski kamala pumppu ja putosin ekassa oikeasti vaikeassa muuvissa... Olin vähän pettynyt, syynä oli varmaan huono lämppäri. Tokaa reittiä varten vedin sitten kunnon pumpun ja odottelin vuoroani oli ensimmäisten joukossa. Elias oli kehunut reittiä hienoksi ja sanoi, että varmasti pitäisin siitä. Ja niinhän pidinkin! Reitin keskivaiheilla oli pitkiä lukkomuuveja ja kiipeily tuntuikin paljon paremmalta mitä ensimmäisellä reitillä. Tähän kiipeily suoritukseen olin jo tyytyväinen, mutta epäonnistumiseni ensimmäisellä reitillä laski minut sijallee 33. No olivathan ne tietty ekat EYC kisat, mutta silti. Eliaksen sijoitus jäi sijalle 26 ja Pamu sijoittui hienosti kahdeksanneksi! Joten meillä oli urheilija finaalissa. Illalla syödessä Kaisa taas sivisti meitä :) Aamulla Pamu kiipesi ensimmäisten joukossa ja nosti sijoitustaan seitsemänneksi! Hieno homma siis. Päätettiin skipata palkintojen jako ja lähdettiin ajamaan kohti Frankenjuraa.

Paikanpäällä käytiin heittämässä kamat majataloon ja lähdettiin ajamaan kohti Waldkopfia. Siellä sijaitsee kuuluisa Action Directe. Komean näköinen linjahan se oli. Pamu otti vieressä sijaitsevaan Slimline nimiseen reittiin aivan liian hyvän flashi yrityksen pudotessaan viimeisesta vaikeasta muuvista.. No tokalla se sit meni ja helposti :) Itekkin koittelin slimlinea, mutta jotenkin ekalla yrkällä ei kiipeily tuntunut lainkaan hyvältä. Tokalla kiipesin jo aika pitkälle, mutta en ollut edes koitellut lopun muuveja niin sieltähän sitä pudottiin. Kolmannesta yrkästä ei tarvitse edes puhua. Hieno reitti kuitenkin! Seuraavana päivänä ajettiin weissensteinille. Vesisateesta huolimatta saatiin kiivettyä useampi kiva reitti. Sieltä jatkettiin Wolfgang Güllichin
haudalle hiljentymään ja läheiseen kahvilaan. Haluttiin vielä kiivetä ja Kaisa sanoi, että tietää hyvän paikan missä voi kiivetä sateellakin. Ajelimme Eldoradoon, josta löytyy tosi lyhyitä bouldertyylisiä reittejä. Kiipesin klassikon nimeltään Ekel sekä onsait suorite reittiin No more babysitting for neurotic babies. Koiteltiin myös Stone Love nimistä reittiä sain tehtyä ekan muuvin jes! Seuraavan päivänä oli vuorossa Bärenschluchtwände. Sieltä sain onsaitattua mahtavan Herkuleksen. Todella hieno linja jyrkällä seinällä ja hyvillä poketeilla. Pamu kasvatti tikkilistaansa 8a+:ssan verran Center Courtilla. Elias kiipesi myös Herkuleksen, jonka jälkeen kiivettiin kummatkin vielä röte baron hieno reitti sekin. Illasta käytiin vielä weissensteinilla kiipeämässä pari kivaa reittiä. Vikana päivänä ajeltiin emperorwandille, jossa Elias teki ilmeisesti jonkunlaisen variaation tai saatto se olla ihan reittikin. Korkea ja pelottava oli vastaus.
Onsaitattiin vielä kaikki Grundkurs niminen hieno pystysuora reitti, ansaitsee tähtensä. Ajeltiin lentokentälle ja autossa Kaisa kertoi kaikkea mitä tiesi historiasta eli siis kaiken. Lentokentällä pelailtiin korttia ja Pamu esitti tietouttaan viinirypäleiden kypsyydestä.

Oma reissuni jatkui sieltä Turkuun kiipeämään ja kerron siitä sitten lähipäivinä. Kiivetkää kovaa ja levätkää kans kun sitä tarvii. Tässä tältä kertaa.