Pari reittiä

Vähän taukoa taas bloggailusta, mutta sanontahan menee, että täytyy takoa kun rauta on kuumaa! Suomeksi kiipeilyt on siis sujuneet hyvin! Lähinnä ollaan vietetty aikaa Nummessa, mutta myös pari kertaa sisällä treenaten. Vuoden nummilista alkaakin näyttämään hyvältä sillä olen saanutv kiivettyä 3 uutta reittiä  tänä vuonna tuosta Suomen sporttikiipeilyn mekasta! Jotkut valittaa aina, että nummi masentaa ja siellä ottaa vaan turpaan. No noinkin se on, mutta kun niitä tarpeeks hakkaa niin kyllä ne sitten lopulta meneekin! Oma motto on, että jokainen nummi kerta on hyvä päivä.

Jaakobin painin jälkeen alotin suoraan Sulttaanin työstämisen. Ekalla kerralla reitti oli aikalailla märkä ja aikaa meni oikeen betan keksimiseen, joka onneksi lopulta löytykin. Pamu kokeili kiivetä reitin uudestaan treenimielessä niin se autto betojen löytymisessä aikapaljon. Tokalla kerralla reitti olikin jo paljon kuivempi ja tuntui, että muuvit oli helpottunu viime kerrasta. Kruksiinkin löysin vihdoin sen oikean jammipinchiunderin millä kävelin sen paikoiltaan, joka kerta. No normisti kun oon tehny muuvit niin en hirveen montaa kertaa samasta kohtaa putoa, tällä reitillä tilanne oli kuitenkin toinen.. Yksi kruksiboulderin muuveista osottautui todella vaikeaksi itselle, tai oikeastaan se oli jalannosto. En saanut otetta hyvin millään yrkällä toisessa, tai kolmannessa sessiossa. Outoa oli se, että putosin köyteen aina samassa kohdassa ja mankkasin kädet ja kävelin kruksin. Luulin aina löytäneeni oikean asennon, mutta kertaakaan muuvi ei onnistunut putkeen. Kolmannen session jälkeen aloin olemaan aika hajalla. Elkää kuitenkaan luulko, etten tykkää ottaa turpaan tai haluan kaiken helpolla, mutta 13 kertaa samasta muuvista alkaa olemaan jo vähän tuskallista, varsinkin kun tein sen joka kerta paikaltaan helposti. Päätin ottaa välipäivän sulttaanista ja seuraavan nummisetin kiipesin Syncroa ja muita reittejä. Pari päivää tästä tultiin taas Nummeen ja keli oli mitä loistavin. Lämppäilin Hemohes variaation ja lähdin viemään jatkoja sulttaanille. Olin aika fiiliksissä kitkasta, nimittäin samanlaista kelii en ollu vielä nummessa nähnyt. Ajattelin, että jos tänään ei tää mee niin aion kiivetä syncron ennenkun tuun tähän uudestaan. Pamu otti pari yrkkää Fors Fortunaan ja pian olikin mun vuoro. Kiipesin alun nopeasti ja varmasti ja pääsin ekaan kneebaariin, joita on reitillä kolme. Klippasin, rauhoituin ja mankkasin kädet. Jatkoin kohti kruksia, joka alkaa itselle pokettimuuvilla , jossa on pudottauduttava oikean käden hyvään jamiin. Ennen varsinaista kruksia mankkasin kummatkin kädet ja pistin kaikki paukut peliin. EKAA kertaa sain jamin aivan täydellisesti. Jalka nousi kuin unelma ja loppukruksin kiipeily oli taputeltu nopeasti. Hieman häkeltyneenä väänsin polven toiseen kneebaariin ja rauhoittelin itseäni. Mitään pumppua ei tuntunut, mutta päätin silti ottaa varman päälle. Loppu on vielä hieman epävarma, mutta sieltä ei pitäisi enää tippua ja en tippunutkaan. Toppiotteesta kiinni, kolmas kneebaari sisään ja klick. Sulttaani paketissa! Paras kiipeilyfiilis tänä vuonna, mulle tuntu 8b:ltä ja vaikeemmalta kun jaakobin paini. Kyseessä on kummiskin erittäin hieno linja, niin ei työstäminenkään haitannu. :)

Seuraava nummitikki tulikin sitten vähä kivuttomammin. Kävin Tiistaina kokeilemassa Martinin Fors Fortunaa ja reitti jäi aika lähelle, joten takaisin oli päästävä. Vaikka eilen tuli paljon vettä päätettiin Axelin ja Ilen kanssa ajella tänään nummeen kiipeemään ja sehän kannatti! Fors Fortunassa on kahden pultin hieman tekninen ihmeellinen alku, jonka jälkeen alkaa varsinainen kruksivääntö. Eka boulderi on yks hienoimpia mitä oon köydellä tehny! Isosta slouppaavasta kantista vedetään muuvi oikealle vaakalistaan, jolloin ollaan ristiriipunta asennossa. Tästä steppaillaan jalat ja pudottaudutaan oikeen käden varaan josta lukotellaan vasuri terävään pinchiin. Jalkakikkailuita ja oikea käsi viereen ja sit ristiin semikahvalle, josta pääsee klippaamaan ja lepäämään. Tää eka boulderi on jotain 7B+/C luokkaa. Huonon levon jälkeen on vuorossa toinen boulderi joka päättyy sisäkulma mantteliin. Tää blokki on jotain 7A+ luokkaa, mutta siinä on useempi pitkä muuvi, joten täytyy olla vielä tarkkana. Onnistuin kerran putoomaan tuosta manttelista kylmien sormien takia. Onneks Ile anto ottaa yrkän ennen omaansa niin ei tarvinnu tapella tunnottomien sormien kanssa, kiitokset siitä! Manttelin jälkeen saa hyvän, joskin vähän ärsyttävän levon. Tämän jälkeen täytyy viel kruisailla vähän kahvoilla ja kiivetä katonylitys boulderi, joka ei toisaalta ole kauhean vaikea, mutta viimeinen muuvi on erittäin näyttävä ja ilmava hyppy lippakahvaan. En ollut kokeillut loppuhyllylle nousua, mutta onneksi tajusin ajoissa huukinpaikan, joka helpotti päällenousua. Reitin terävyys ja kunnon kiipeilyn loppuminen syövät vähän reitin tähtiä, mutta omasta mielestä kiipeily puoleen väliin on todella hienoa, joskin muutaman terävän otteen omaavaa, mutta sitähän se välillä on! Fors Fortunan greidi on 8a+ ja se tuntukin itselle helpommalta kun sulttaani, mutta toisaalta Fortunan tyyli sopii mulle erittäin hyvin ja olinkin lähellä kiivetä tän tokalla yrkällä ekana päivänä.

Näistä kahdesta reitistä on hyvä jatkaa hieman oikealle ja alkaa tosissaan työstämään jotain oikeasti vaikeaa reittiä, eli tässä tapauksessa Syncroa. Koitan kuitenkin jotain reittejäkin kiivetä työstämisen välissä. mm. Kärä dagbok jäi aika huulille keväällä ja sen haluaisin käydä hoitamassa loppuun, katotaan mihin ens viikolla kerkee. Hyvää kesää!