Nyt hiukan Boulderia ja lisää kiipeilyä.

Torstai aamupäivällä sain kiivettyä Kyyrännin Muurlan kalliolle. Perjantai menikin pikku treenien merkeissä: piikkasin ja hakkasin lekalla navetasta  kaks traktorin peräkärryllistä betonia, kannoin lavalle ja levittelin metsä tielle urien täytteeksi .
Lauantaina käytiinkin Nakken kanssa samoilemassa mukavassa sateessa pieni metsäretki  Vahdolla . Tavattiin vain Palokärki naputtelemassa kelopuuta hakkuuaukealla, eli aika hiljaista oli.
 Sunnuntaina laiskotti melkein koko päivän (töissä). Kahdelta saatiin työt tehtyä oli kotiin lähdön aika, niin jotenkin piristy;)  ajattelin mennä kotiin Kärsämäen bouldereiden kautta.
Raahasi padit Perinne kivelle, jossa olikin pari kaveria boulderoimassa . Olin ajatellut koittaa kiivetä Petomies traversen,  joka on Tomi Nytorpin ensinousema kesällä 2000 ja edelleen toistamaton. Tomi kiipeää reitin Crux moviessa. Harjailin otteet puhtaiksi ja koittelin hiukan muuveja, tuntuivat aika nihkeiltä.  Pojat pyysi näyttään kivellä olevista reiteistä hiukan betaa, kiipesin  kiveltä  kaikki reitit,  paitsi Vinttikaivo dynon (unohdin),  jonka jälkeen toistin myös Petomiehen 7c+. Tuollainen pitkä Traverse vaatii kunnon lämppärit alle:)
Maanantai aamuna  singahdettiin  Pärkänvuoreen  Eliaksen ja Matin kanssa. Matti oli kiivennyt projektinsa ja antanut nimeksi Hohto joka on todella vaikuttavan näköinen,  pyöreät muodot omaava kantti.  Otin reitistä kuvia kun Masa liidaili reittiä, linja näytti vaan niin törkeen hienolta että oli kuitenkin pakko itsekin koittaa reittiä.
Reitti on ensimmäiset 6 metriä helppoa kiipeilyä (sama alku kun Pertun kiipeämä Trenomia) kunnes tullaan vaakahalkeamaan, josta Trenomia menee oikealle, Hohto alkaa. Vaaka halkeamaan saa niin hyvät piissit kun voi. Linja jatkuu suoraan ylös todella nihkeillä pikku krimpeillä, slouppaavilla andereilla ja huonoilla jalka otteilla. Lopun saa vain kiivetä ylös asti, ei tarvi värkkäillä varmistuksia (laittais mielellään muttei saa mitään).
Muuvien koittelun jälkeen otin ekan liidin, jossa otin lennon heti vaakahalkeaman jälkeen, joka  tuntui aika pitkältä. Toka liidi lähtikin heti perään asettelin huolella kaks Alienia vaakahalkeamaan. Hiukan jännitti sain kuitenkin keskityttyä hyvin lähteäkseni  etenemään. Vaakahalkeamasta kun olin kiivenny viis metriä,  kurotetaan oikean käden puristaessa slouppikanttia  vasen käsi hyvälle otteelle niin sydän alkoi taas sykkimään, mantteloin kallion päälle, oli voittaja fiilis. Iso käsi Matille Hohto 9- on erittäin hieno lisä Vakka-Suomen monipuoliseen reitti tarjontaan ja täysin erilaista kiipeilytaitoa vaativa kuin esimerkiksi Kyyränni.
Matti halusi yrittää on saittii Täpinään 8-. Laskeuduin  ja putsailin roskat reitiltä varmistin Matin, joka liidasikin reitin vaikeimmat muuvit, jonka jälkeen maitohapot saivat yliotteen ja noutaja tuli, hieno yritys. 
2003 kun olin Kiivennyt  Täpinän putsailin samalla oikealla puolella olevaa halkeamaa, josta teinkin silloin muuvit mut jäi kiipeämättä. Nyt laskeuduin linjan ja putsailin otteet,  koitin muuvit yliksellä ja suunnittelin varmistus paikat. Sitten kiipesin Tutina 7+, uusi reitti.
Reitti alkaa Täpinän oikealta puolelta olevasta mukavasta jyrkästä  halkeamasta,  noustaan  hyllylle. Reitti on tähän asti hyvin varmistettavissa. Sitten  alkaa slouppiramppi, jota  pitkin pääsee lopun släbille pysty halkeamaan.
Pistin Täpinän pystyhalkeamaan varmistuksen, jonka jälkeen kiipesin pari metriä  oikealle ramppia pitkin ottaen varovasti kiinni kopisevasta jo katkenneesta fleikistä. Fleikistä ei kannata kiskoa kaikin voimin kun nousee loppu osion pysty halkeamaan, johon saa vasta seuraavat varmistukset  edellisten ollessa näkymättömissä  kaukana vasemmalla . Lopun kolme metriä on sitte mukavaa fiilistely kiipeilyä,  loppumantteliin kallion päälle. Voi siinä hetken ottaa aurinkoa sammaleitten päällä ja miettiä mitä tuli tehtyä.


Kamojen välppäystä, Naksu vahtii...


Varmistukset laitettu...nyt kiivetään


Manttelilla toppiin...ja Hohto 9- toistettu


Tutina 7+, uusi reitti Täpinän oikealla puolella