Moi

Moi! Mä kirjottelen nyt ekaa kertaa tänne blogiin, joten ehkä pienen esittelyn itsestäni voisin kirjottaa :)! Alotin kiipeilyn ensimmäisen luokan syksyllä Kruxin junnuissa, kun isoveli siellä kävi niin menin sitten kokeilemaan. Pikkuhiljaa siinä vuosien varrella rupesin tykkäämään siitä aina vaan enemmän ja muutaman vuoden jälkeen rupesin älyämään ja huomaamaan että tää on kivaa ja tästä mä tykkään. Tuli siinä ohessa kokeiltua jalkapalloa, ju-jutsua ja partiotakin mutta kiipeily vei voiton. Pitkään se oli vaan se harrastus että kerran viikossa kävi palatsilla kiipeilemässä vaikkakin siis jo tiesin että ei muut lajit kiinnosta vaan haluun tehä sitä !

Sitkun bouldertehdas avattiin ni rupesin siellä jossain vaiheessa käymään silleen kerran viikossa junnutreenien lisäksi ja rakkaus kiipeilyyn vaan kasvo siinä kun samalla alko pikkuhiljaa tutustumaan liidauksen saloihin. No sitten 2012 Talviaika openeissa tehtaalla mua puri kiipeilykärpänen oikeen kunnolla! Joku sillon vaan aiheutti sen että älysin kunnolla sen että tä on se mun laji ja haluun ruveta tosissani treenaamaan tätä ja olla hyvä tässä. Niitten kisojen jälkeen sit rupesin käymään kolmisen kertaa viikossa tehtaalla kiipeemässä junnujen lisäksi. Sitä sitten jatku tähän päivään asti. Pikkuhiljaa treenit koveni ja innostus ja rakkaus kiipeilyy kohtaa kasvo vaan :D.  Ja sama meno jatkuu edelleen! Nyt mä käyn useimmiten sen kuusi kertaa viikossa kiipeemässä. Tietty on viikkoi ettei ehi niin usein mutta siis siihen 6 kertaa viikossa tähtään.
Noitten omien treenailujen lisäksi mulle (ja helmille) tuli lisäksi aamutreenit tänä syksynä kun päästiin Kerttulinlukioon urheilulinjalle! Se meinaa siis sitä että kaksi kertaa viikossa on omat treenit kullakin, mulla se meinaa tehtaalle menoa siis. Ja toiset kaksi kertaa viikossa on koulun järjestämiä treenejä Liikuntakeskus Alfassa ja Kupittaalla. Noitten aamutreenien määrä voi kyllä tietty vaihdella kurssien yms. mukaan, mutta toi kaks kertaa omat ja kaks kertaa koulun järjestämät on niiku se perusta. Melkeen yks parhaista puolista noissa aamutreeneissä on kyllä se että mikä ois parempi tapa alottaa koulupäivä ku kiipeilemällä ja vaikka projektoimalla jotain reittiä !
Entiä tarkalleeen mikä kiipeilys on se asia joka saa mulle sen olon että oikeesti rakastan tätä lajia. Ehkä se on se kun kattoo jotain vaikeeta reittiä, ni vaiks se näyttää miten vaikeelta ja semmoselta että ei tota yrittämällä tuu muutakun paha mieli.  Mutta sitkun kokeilee sitä ni tiukan taistelun jälkeen onkin topissa! Vaikka ei ees menis  flashina saati onsightina ni silti se kaikki projektointi ja varsinkin se kun miljoonannen kerran kokeilee sitä kruxi muuvia ja sit se vihdoin menee ni se fiilis on vaan niin uskomattoman hyvä!
Eiköhän siinä ollu nyt jonkinlainen selitys musta ja mun viellä suhteellisen lyhyestä kiipeilyhistoriasta!