Lofootit

Elikäs kuten edellisessä kirjoituksessa viittasinkin, lähdettiin kesäkuun alkupuolella Teron kanssa kohti Norjan Lofootteja. Suunnitelmissa jäädä johonkin Ruotsin puolelle yöksi, mutta kun matka tuntui sujuvan jouhevasti niin päätettiin koittaa jaksaa ajaa suoraan perille. Ajelu menikin mukavasti kunnes vähän ennen nousua Norjan rajalle auton ulkolämpötilan haistelija alkoi piippailla, että asteet laskivat aiheuttaen mahdollisen tien jäätymisen. Rajalla kun oltiin korkeimmalla kohdalla niin olikin 0 astetta ja satoi ihan mukavasti lunta, joten ajelu hieman hidastui kesärenkailla. Myös 16m/s pohjoisesta puhaltava tuuli ei houkuttanut ajaa aivan perille pystyttämään telttaa Atlantin rannikolle, niin päätimme jäädä parin tunnin matkan päähän suojaiselle pysähdyspaikalle nukkumaan.

Aamulla lähdettiin ajamaan kohti päämäärää, parin tunnin päästä saavuttiinkin Kalle strandaan, pistettiin teltta pystyyn, syötiin aamiainen ja lähdettiin katselemaan murkuloita. Ensimmäinen päivä menikin lähinnä ajellessa ja tutkiskellen eri alueiden reitti tarjontaa, koska sade ei juurikaan tauonnut koko päivän aikana. Loppujen lopuksi yksi kuiva reitti satuttiin löytämään majapaikan läheisyydestä.

Toinen päivä alkoi kuten jokainen muukin, herättiin hiukan 6:n jälkeen, keitettiin puurot ja lähdettiin liikkeelle. No tämäkin päivä alkoi sateella, mutta päätettiin ottaa pyyhkeitä ja paperia mukaan, että jotain saataisiin kuivattua jotta pääsee kiipeemään. Päivä vietettiin Stem bastensenilla ja Presten bouldereilla, joista muutama boulderi saatiinkin kuivattua ja kiivettyä. Presten roofista Tero olikin hehkuttanut kun oli reittiä vuosia sitten koittanut ja jäänyt hampaankoloon. Reitti oli pitkähkö kattoreitti hyvillä otteilla ja kruxi oli topissa, reilun talouspaperin käytön jälkeen saatiin suurin osa otteista kohtuu kuivaksi ja molemmat saivatkin reitin topattua. Oli kyllä hienoimpia kattoreittejä mitä on tullut kiivettyä. Noin 10 tunnin reissun jäljiltä oli mukava mennä tekemään ruoka ja miettimään ehtoon suunnitelmia. Vaikka sää olikin hieman epävakainen, niin sai Tero ylipuhuttua lähtemään ”oikeesti” kiipeemään eikä vain boulderoimaan. Reitiksi valittiin 95m Gandalf, jonka piti olla helppo ja otekiipeilymäinen JMähän en niin hirveen hyvin ole perehtynyt tuohon halkeema kiipeilyyn, ja tämän reitin eka pitchi sattuikin olemaan lähinnä halkeemaa ilman niitä otteita. Ekalle ständille päästyäni olinkin aivan hapoilla ja joka kohta yläkropasta tuntui kramppaavan, koska revin itseni ylös lähinnä käsillä kun en halkeamaa jaloille osannut käyttää. Tokalla pitchillä olikin jo otteita, mutta muutama yllättävän vaikean tuntuinen muuvi ja kun tarkasteltiin topoa myöhemmin huomattiin, että oltiin kiivetty vahingossa viereisen reitin hiema vaikeampi osuus. Viimeinen osuus olikin leppoisaa kruisailua ja toppiin päästyämme oli kyllä hieno fiilis ja komeat maisemat ihmetellä.

Kolmas ja neljäs päivä menikin boulderoidessa eri alueilla. Tuli kiivettyä, koitettua ja katseltua paljon eri alueita ja ensi kerralla mennessä tietääkin mitä haluaa koittaa. Reissu oli loistava kaikin puolin ja jos meinaa Lofooteille lähteä ja haluaa boulderoida, niin uusi topo on kyllä erittäin hyvä ja kannattava sijoitus. Luonto ja maisemat ovat erittäin hienot ja kiivettävää löytyy joka makuun varmasti tarpeeksi pidemmäksikin reissuksi. Reissussa kuvatut videoklipit ovat vielä viimeisiä editointeja vaille valmiita ja laitankin videon jakoon jahka saan materiaalin kasaan.

Kesän jatkoja kaikille !!