Kuulumisia Saksasta

Taas on vierähtänyt jonkin aikaa siitä kun olen kirjoittanut viimeksi, joten tässä vähän kuulumisia.

 Elämä täällä on jatkunut kutakuinkin samaan malliin kuin ennekin. Teen töitä (eli leikin kaksivuotiaan kanssa) arkisin noin kahdeksasta yhteen ja sen jälkeen teen mitä huvittaa. Käyn Salzburgin yliopistolla kaksi kertaan viikossa saksankurssilla. Itse opiskelu ei pahemmin nyt jaksa kiinnostaa, mutta olen oppinut tuntemaan ihmisiä ympäri maailmaa kurssin kautta, joten kyllä sinne vielä jaksaa raahautua. Kiipeilemässä käyn enää noin pari kertaa viikossa. Treenimotivaatio koki aikamoisen lässähdyksen PM-kisojen jälkeen, eikä treenaaminen tällä hetkellä oikein maistu. Täällä ollessani olen kyllä huomannut kuinka suuri merkitys myös sosiaalisella puolella on kiipeilyssä, ainakin omalta osaltani. Kiipeily on sosiaalinen laji mutta en oikein ole löytänyt hyvää treeniseuraa täältä ja yksin boulderoiminen jossain hikisessä hallissa ei tunnu inspiroivalta.

 Yksi syksyn kohokohdista oli kuitenkin kun menin erään vuoristo-oppaan kanssa kiipeilemään multipitch-reitin läheiselle vuorelle. Olimme sopineet päivän mutta kun heräsin kyseisen päivän aamuna sää oli mitä paskin; todella sumuista ja kylmää ja sadettakin ripotteli. Tapasin kuitenkin oppaan ja ajoimme vuorelle ja nousimme gondolihissiin. Lähdimme liikkeelle ja hissi kuljetti meitä jonkin aikaa sankan sumun läpi, kunnes yhtäkkiä putkahdimme sumusta ulos ja keli oli mitä mahtavin. Hissi vei meidät vuoren huipulle ja sieltä laskeuduimme pari sataa metriä alemmas, josta aloitimme kiipeilyn. Reitti oli noin yhdeksän pitchiä (6a-6c), ja kiipeily kesti monta tuntia. Näkymät olivat hienot vaikka alas laaksoon ei nähnytkään, alla oleva sumu näytti ihan pilvimereltä ja vuorten huiput olivat kuin saaria. Olen muutenkin käynyt paljon vaeltelemassa ja pyöräilemässä vuorilla, pitää ottaa niistä kaikki irti nyt kun täällä ollaan.

 Viime kuussa kun koulujen syyslomia vietettiin Saksassa, ajoimme Südtiroliin, Italiaan viikoksi. Sää ei sallinut kiipeilyä mutta ulkoilimme paljon, söimme hyvää ruokaa ja chillailimme. Tänä viikonloppuna olimme Tirolissa laskettelemassa. Itse olin ennen lasketellut vain Suomessa ja suurin laskettelukeskus jossa olin käynyt oli varmaankin Himos. No, täällähän meno oli vähän erilaista. Mäet ovat vähän eri suuruusluokkaa kuin Suomessa , mutta myös ihmisiä on paljon enemmän. Lumi oli tuoretta ja pääsimme laskettelemaan koskemattomalla puuterilumellakin.

 Vaikka olen saanut nähdä ja kokea paljon täällä ollessani tuntuu silti usein että aika käy vähän pitkäksi. Siksi ajattelin lähetä kotiin jo Tammikuussa.  Jouluna tulen kotiin kolmeksi päiväksi ja sitten menen perheen toiveesta takaisin Saksaan vielä kahdeksi viikoksi. 7.1 tulen takaisin Suomeen ja viikkoa myöhemmin lennämme ystäväni kanssa Brasiliaan. Loppukevät (tai kunnes rahat loppuu) onkin sitten tarkoitus viettää Etelä- ja Pohjois-Amerikassa.