kuulumisia

Viikon reissu kotikonnuille osoittautui myös kiipeilyllisessä mielessä hyväksi. Just sille viikolle kelit parani huomattavasti edellis viikkojen sateista. Tarjolla oli kuivaa, tuulista ja pientä aurinkoa eli siis lähetyskeliä. Sai nähdä kaks uutta paikkaa ja käytyä yhdessä vanhassa paikassa.

Simpeleen Haukkavuorella, joka on muuten yks suomen parhaista sporttikaltseista, sain kiivettyä pari uutta reittiä ja haeskelin muuveja yhteen vähän vaikeempaan. Sieltä löytyy varmaan suomen hienoimpia 6b reittejä. Starttaa 15 metristä ja kiipeää n 15-20metrisen feissin ylös. Otteita löytyy kaikenlaisia on slouppia, krimppiä, jammia ja kahvaa niin ja takana vesistömaisema, i likes! Toisena uutuutena kiipesin Peruslagerin johon oli ottanu saittiyrkän joskus vuos-kaks sitten. Sekin oli ihan kelpokiipeilyä pienillä otteilla ja hyvillä muuveilla.

Taas vaihteeks puhuttiin jotain Teemun kanssa fb:ssä ja sit kyselin et millonkas lähetään sinne sun hehkuttamalle Halsvuorelle. No Teemu vastaa sit et ens vkl kävis, tuu suoraan sieltä Jyväskylään. No piti miettiä vähän aikaa, mut päätin et onhan se vielä käytävä kun tuskin muuna viikonloppuna enää kerkeis. Pe iltana Teemu sit haki mut Jyväskylän juna-asemalta josta päräytettiin parin pikku pysähdyksen kautta Halsvuorelle. Otsalampun valossaa mentiin kattomaan millanen se oli. Ja no olihan se hieno. Heti polun päässä on suora halkeamalinja nimeltään Kiasma. Olin heti aivan liekeissä paikasta. Katsastettiin kans kaikki muut paikan klassikot ja sit suunnattiin meidän urbaanille asutus laavulle. Se oli siis sellasella hiekkamontulla asutuksen keskellä, mut tilava ja hyvä nukkuu, sekä lisäks kaltsi about kilsan pääs.

About 4h yöunien jälkeen siirryttiin kalliolle. Lämppäilyt hoidettii erittäin laadukkaalla vitosen reitillä nimeltään Green planet. Reitti on joku 25metrinen släbimättö, joten ainakin pohkeet lämpiää. Kiipesin kanssa toisena reittinä Pakin pyllistyksen 6b+, joka oli hyvin kelpo kiipeilyä parilla kinkkisellä kohdalla. Kiasman onsait yritys oli pyöriny mielessä jo jonkin aikaa ja oli siistiä päästä vihdoin koittamaan sitä. Reitti koostuu alkublokista, jonka jälkeen tulee hieman erikoista kiipeilyä liuska jalkaotetta pitkin kädet liikkuen saidereilla ja undereilla. Tämän laadukkaan alkupätkän jälkeen loppukiipeily on vielä laadukkaampaa. Vai miltä kuullostaa n. 7a/+ vaikeusasteista mättöä hieman negatiivisella seinällä. No onsaitti yritys meni todella hyvin! Pääsin kahen muuvin päähän tästä lopun kestävyysmätöstä ja saitti kaatui jalan lipsahdukseen. Tokalla reitti kuitenkin taipui ja sain yhden suomen hienoimmista 7c reiteistä tikkilistalle Hyvä alku päivälle, kun kello ei ollut edes kahtatoista!

Koska mr.oldschool eli Teemu ei kauheasti tekemisistään huutele niin otan velvollisuudekseni kertoa myös tämän herran tekemisistä sen verran solidisti se Kiasma meni. Teemu oli jo aikaisemmin kesällä käynyt testailemassa Kiasmaa, mutta alkuboulderi oli pysäyttänyt miehen lähetysyritykset alkuunsa, muun reitin Teemu oli puksuttanut helposti ylös. No mun onsaitti yrkän jälkeen herra koitteli hieman alkuboulderia lämppäriks, jonka jälkeen tuli alas reitiltä ja sano, että ottaa yhen yrkän vielä. No alkuboulderi meni helposti, jonka jälkeen oli havaittavassa pientä puhisemista ja liusumista keskiosassa. Kun Teemu pääsi puolivälin lepoon alkoi kuulua "Oon ihan pumpussa" no tokaisin et kiipee sinne asti minne menee näyttää ihan hyvältä, no dieseli tais lähteä pienen lämpän jälkeen käytiin ja mies sitten runttasi itsensä toppiin asti. 7c basically lämppärinä, ei huono..

Tän jälkeen siirryttiin n.10 metriä vasemmalle, mutta pysyttiin silti klassikko osastolla. Leipäkarkea 7c+ hauska nimileikki, joka kertoo originaali betan. Liukkosen Antti keksikin vaihtoehtoisen beta kruksiboulderiin, jossa laybakin sijasta kiivetäänkin kanttia pitkin. Kruksiboulderi sisältää isoja kompressiomuuveja, sekä yhden erittäin epätavallisen muuvin, jossa koko kroppa suoristetaan ja napataan katosta törröttävä underi. Beta mtk blogista, muuvien testailu yrkkä ja lähetys seuraavalla. Kun kiipeily sujui hyvin päätin koittaa jotain onsightiakin. Viereinen pullapehmeä näytti kivalta krimppailulta ja sidoinkin itseni köyteen ja lähdin puuksuttamaan ylöspäin. Alhaalta hyväksi katsomani hylly olikin hieman ahdas ja slouppaava ja siitä siirtyminen oikealle se varsinainen kruksi. Muutaman kerran joutui pakittelemaan ennenkuin tajusin oikean tavan ja pääsin jatkamaan matkaa. Loppusläbi herkistelyn jälkeen ankkurin klippaaminen tuntui hyvältä! Voimia riitti ja psyyke oli kova, joten lähdin vielä kolmannelle klassikolle. Tsunami crack. Surkean fläshi yrityksen jälkeen terhistäydyin ja kiipesin reitin päivän kaavaa noudattaen eli 2nd go.

Viikonlopunreissuihin kuuluu tietty iltanuotiolla istuskelu ja kiipeilyn ihmettely. Taisi joku lähistöllä asuva nainen luulla meitä autoilla revitteleviksi nuoriksi, kun tuli ihan koiransa kanssa meitä tutkimaan. Pitkän kiipeilypäivän ja huonosti nukutun viimeyön jälkeen uni maittoi ja taidettiinkin nukkua melkein 9 tunnin unet, joka on varmaan Teemun ja mun kiipeilyreissu uni ennätys. Sunnuntaipäivä olikin sitten hieman leppoisampi kiipeilyllisesti, mutta laatu pysyi kyllä yllä! Aloitin päivän kiipeämällä Turhan makkaran. Nimi on vähän huonoenteinen, mutta kiipeily erittäin hyvää. Samalla linjalla menee Turhamakkara ja verimakkara, turhassa mennään yks muuvi vasemmalle ja palataan takaisin, se muuvikaan ei todellakaan mene linjasta sivuun. Eli mun mielestä tässä on pelkkä Makkara ja greidi on 7a ainaskin jos kiipee kävelykadun ankkurille, joka lisää hienoutta, vai miltä kuullostaa about 20 metrinen 7a, jossa on todella hienoja otteita ja hyvää kiveä. Seuraavaksi koittelin paria onsighti yrkkää, mutta ne ei menny. Aloin jo laittamaan kamoja kasaan ja siirsin ajatukset burgerille. No Teemu sit laitto köyden vielä Keski-ikään joka on 7a:n trädi ja Mikan kanssa sit koittelivat sitä. Itekkin innostuin reitistä, näytti se sen verran hienolta et sanoin Teemulle jos merkkailis vähän piissien paikkoja sinne halkeemiin. Ylistelin reitin kerran ja katoin alastullessa piissien paikat ja mietin vielä muuvit. Teemu ja Mika kiipes uusiks sen välissä jonka jälkeen vedettiin köysi alas. Tiesin kyllä, että pystyn sen kiipeemään, koska olin jo tehny muuvit aikasemmin, mutta kyllä kiivetessä koko ajan oli pieni jännäri kun ite laitto varmistukset kallioon. Topissa mietin vaan, että lisää tätä!! Takas tullessa Teemun kanssa kaavailtiinkin jo ens vuodelle sit Kustavin reissua! Kyllä se sporttikiipeily ja boulderointi on yhä lähimpänä kiinnostusta, enkä mitään rööri kokovartalo jammi halkeemia tuu koskaan kiipeemään, mutta otekiipeilyträdi tai sormijammaaminen on kivaa ja sitä haluun tehä ens vuonna enemmän!

Nyt jatkuu taas treenailut kisoja varten. Ekana junnu pm kisat tukholmassa 4-5.10 sarja on kova ja tänä vuonna saa ihan tosissaan tehä töitä jos meinaa menestyy, no onneks sisätreeneissä on koko ajan nähtävissä edistymisen merkkejä ja kiipeily sisällä tuntuu helpolta ja varmalta. Seuraavat kisat siitä on sit Nekala Mastersit johon meen treeni asenteella ja sit sieltä seuraava tosikoitos oulussa lokakuun lopulla eli miesten köysi SM. n 3vk aikaa päästä elämänsä köysikondikseen boulderkisojen jälkeen, challenge accepted. Nähdään tulevissa kisoissa!! -Sami