Kustavi

Kun kelit oli parinviikon ajan liian kuumat ja kosteet vaikeeseen sporttiin niin siirryin vähäks aikaa enemmän trädikiipeilyn puolelle ja huomasin, että sekin on ihan hauskaa, vaikka se pelottaakin ja tekee kipeetä. Kiipesin muutamat kerrat Helsingin lähimestoilla joitain reittejä ja "trädikausi" huipentui Kustavin reissuun Teemun kanssa! Eilen kävin kans vetämässä pitkästä aikaa sporttia ja oli kyllä huojentava tunne klipata pultteja pitkästä aikaa, eipähän enää pidemmätkään välit jännitä.

Vuoden ekana trädipäivänä oltiin kaverin kanssa Kvarnbyssä , jossa sijaitsee muutamia klassikkoreittejä mm. Majavan paluu, suomen eka 7a. Lämppäilin ja muistelin piissien laittoa yhellä helpommalla reitillä, joka tuntukin aika vaikeelle :D Johtu varmaan siitä et oli sisäkulmaa. Oltiin venailtu autolla joku tunti ja keitelty kahvit että kallio vähän kuivuis sateen jälkeen ja olihan se jo paljon kuivempi kun tullessa. Kattelin Majavan paluuta ja tungin about sopivan kokosia piissejä valjaisiin ja eikun menoks. Kiipeily sujui helkkarin hyvin, eikä edes jännittäny vaan pysty jättämään piisseille väliä eikä tarvinnu koko ajan yhnätä uutta kiilaa halkeemaan. Lopussa olin vähän hukassa kun ei halunnu kusta saittia enää loppusläbillä joten seisoskelin siellä aika kauan. Hyvät fiiliksethän siitä tuli, klassikko reitti, joka on Kari Potin avaama joskus ennenkun oon ees syntyny. Tosta päivästä jäi sellanen fiilis et tätähän vois tehä enemmänkin.

Seuraavaks käytiin Luhdissa ja Haukkakalliolla. Jälkimmäisessä tuli testattua Ramin erinomaista Kings Crossia ja tuli todettua ettei se sentään vielä oo menossa. Ei tässä kuitenkaan vielä mitään allroundereita olla. Tuli kuiteskin käytettyä jammihanskoja ekaa kertaa ja siitähän oli sit hyvä jatkaa Kustaviin oikeisiin hommiin. Luhdissa saittasin toisen 7a:n, Fissuren. Ehkä vähän helppo greidille, oikeestaan yks vaikee muuvi alussa ja sit kauhomista loppuun. Hieno linja kumminkin! Samalla reissulla tuli harrastettua kans sporttia ja tein oman nousuni J.Kosken erinomaiseen Vanhaan Soturiin. Erinomaista kiveä kyseisellä reitillä ja muuvitkin erittäin mukavia, vaati muutaman yrityksen hikisessä kelissä.

Sitten koitti se Kustavin viikonloppu. Päädyttiin alunperin Kustaviin sen takia kun kaikkialla muualla keli oli paskaa ja Kustavissa se oli vähiten paskaa. Onneks mentiin oli se sen verran siisti kokemus! Teemu pisti heti miehen testiin ja mentiin Hopiavuorelle, mikä ainakin Teemu sanoin on vaikeinta kiipeilyä kun se on about pelkästään sitä jammia. Kiipesin muutaman märän vitosen, joista Ensimmäinen Pioneeri oli erittäin kiva! Ettei kusi nousis päähän kokeilin kans säkkipilliä joka ei ollu menossa, ei sitten millään. En tiiä mikä vamma mulla on jalkojen jammaamista kohtaan tai sit en vaan osaa sitä. Aika märkää oli ja varsinkin yks reiteistä mitä halusin koittaa (Kronos) oli vesiputous. Toivottiin että sunnuntaina olisi kuivaa jotta päästäis kokeilemaan tuota hienoa halkeamaa. Lauantaina sitten kierreltiin paljon: Kräkiniemi,Riskeläisvuori, Hooperinvuori, Isoniittu. Teemu kierrätti mua kiipeämillään klassikko reiteillä ja päivä alotettiin Hirvellä. Sormekas alku vaatikin muutaman yrityksen ja loppusläbikin oli varsin jännää märillä käsillä. Kiipeilyä haittasi hieman se, että edellispäivänä Kustavin kalliot oli kastellut kunnon ukkosmyräkkä ja ei tahdottu löytää oikein täysinkuivia reittejä, joten jossain vaiheessa oli aina koskettava märkään halkeemaan. Parin totuttelu reitin jälkeen siirryttiin Hooperinvuorelle, jossa kiskaisin onsightin Isi-rideriin. Oman tyyppinen sormihalkeama eli vähänkun sporttia kiipeis. Pientä jännääkin sain aikaiseksi viereisellä reitillä, kun päädyin muutaman metrin päähän maasta pääalaspäin köyteen, no seuraavalle liidille laitoinkin sitten kypärän päähän. Oppirahat on maksettava.

Into ei kuitenkaan tippumiseen lakannut, mutta kyllä vaikutukset huomasi. Nostalgian onsaitti yrkkä oli aivan hirveää räpellystä, mutta muuvien ja piissien testauksen jälkeen sain onneksi tämänkin kiivettyä, kyseessä on kuitenkin varmaan yksi Kustavin siisteimmistä sormihalkeamista. ( en tiiä olenko oikeutettu sanomaan, kun en oo siellä kauheesti kiivenny) Kivikin on parempaa mitä yleensä kyseisessä mestassa ja reitin toppaamisen jälkeen oli kiva asetella pädi tuoliksi ja varmitella kaveri kakkosena ylös, suosittelen kokeilemaan! Lainatakseni kaveriani Joonaa : "Trädi on hauskaa hommaa kyllä, mutta ei sitä pysty hirveesti päivässä kiipeemään. Viidennen reitin kohalla se kuolemanpelko rupee yleensä riittämään." Näin minullekkin oli tullut päivän kiintiö täyteen ja siirryttiin saunomaan ja syömään meren rannalla sijaitsevaan majapaikkaamme. Teemu puhui, että onpas mukavaa, kun mukana on joku joka voi kiivetä yläköydet reiteille, jolloin itse pääsee fiilistelemään eikä tarvitse pelätä. Mietittiin, että huomenna kyllä kummatkin koitetaan Kronosta niin pääsee Teemukin liidamaan!

Elä lue jos haluat onsightin Kronokseen.Aamulla päräytettiin Hopiavuorelle, jossa olikin jo muita kiipeilijöitä. Tsekattiin Kronos alhaalta, joka näytti jo paljon kuivemmalta kuin perjantaina. Teemu viritteli yläköyden ja laskeuduttiin linja. Onneksemme märät kohdat pystyi välttelemään ja ruvettiin oitis kokeilemaan muuveja. Reitin voi jakaa helposti kolmeen osioon. Ensimmäiset 4 piissiä saa laitettua kivoista asennoista ja tähän asti kiipeilykään ei ole kauhean vaikeaa. 4 piissi jolla kiivetään kruksin puoleenväliin on tasoa kuorma-auto. Itselle kruksi oli pääasiassa laybakkaamista, sisältäen yhden huteran sormijammin josta saa laitettua viidennen piissin. Teemulla kruksi sisälsi hieman enemmän jammaamista ja jalkojen halkeamassa käyttöä. Viidennen piissin jälkeen kiivetään kruksin päätteeksi pieni kompressio osuus, jonka jälkeen pääsee lepuuttelemaan kohtuullisiin kahvoihin kneebaarin kanssa. Tästä saa laitettua kuudennen kiilan, jonka jälkeen voi kiskoa loppuhalkeaman ja punnertaa itsensä kallion päälle. Reitti on monesta syystä hieno. Se on korkea Kustavi skaalalla, siinä on mukavaa halkeama kiipeilyä, kompressio blokki ja mikä tärkeintä erinomaiset piissit. Muutaman ylistely kerran jälkeen aletiin kokeilemaan yrkkiä. Itsellä ensimmäinen yrkkä kaatui yläköysi betaan, joka ei toiminut liidissä. Teemu sai psyykattua itsensä liidiä varten ja onnistuikin täydellisesti kiiveten reitin toppiin. Vanhus itse ihmetteli kuinka sitä pystyy tälläisiin suorituksiin vaikka ei ole olevinaan kunnossa, mutta kyllähän sitä selvästi pystyy kun päättää vaan! Teemun suorituksesta rohkaistuneena päätin itsekkin ottaa vielä toisen yrkän. Uusi beta toimi ja löysin itseni hengittelemästä lepo kahvoilta. Asettelin viimeiset varmistukset ja vedin lopun halkeaman todella tarkasti. Kummankin taistelijan riemunkiljahdukset olivat täynnä iloa ja helpotusta, en voisi keksiä parempaa loppua täydelliselle viikonloppu reissulle!

Kiitokset jälleen Teemulle reissusta oli huikeeta, tosin seura olisi voinut olla parempaa.. ;)