Kisaraportti

On ollut nyt ulkokiipeilyrintamalla aika hiljasta vähän aikaa, ollaan sodittu niin ahkerasti niin aikaa ei oo valitettavasti jäänyt muulle kuin treenaamiselle. Onneksi siitä treenistä on hyötyä kilpailuita varten, joita on ollut muutamat ja parit on vielä tulossa, eli tässä ois hieman kisaraporttia!

Köysi-sm kisat oli tiedossa jo pitkään, mutta treenit niihin tuli alotettua kuitenkin aika myöhään. Vaikka ollaankin urheilukoulussa niin tää P-kausi on meilläkin aika kiireistä aikaa, mutta saatiin me silti muutamat treenit järkättyä ennen kisoja. Jollin ohjeiden mukaan tein boulderissa intervallitreeniä ja muutaman kerran harjottelin klippaamistakin salmiksen kisaseinällä. Fiilikset oli ihan hyvät vaikka mihinkään huippukuntoon ei kerennyt päästäkkään. No sitten kaks päivää ennen kisoja tulin kipeeks.. Mietin jo et pitäskö jättää välistä, mutta hyppäsin kuitenkin sitten perjantaina ikean pihasta bussiin ja päätin kisata. Bussimatka oli tosi jees ja majotus keskellä matkaa oli hyvin järkätty, tällästä toimintaa lisää! Aamulla pannarit naamaan ja matka jatkuu kohti Oulun kiipeilykeskusta. En ollut aikasemmin käynyt paikanpäällä ja hallihan oli hyvä! Köysiseinä on kompakti, mutta profiilit erittäin hyvät ja pituuttakin sopivasti. Lisäksi katsojatilaa löytyi neljästä eri kerroksesta ja livestreamia varten oli raahattu vähintään yhtä isot vehkeet kun Voemalla!

Lämmittelyt aloittelin buranalla ja Kaisan ihmepillerillä, joka vei kurkkukivun pois kisojen ajaksi, tämän lisäksi myös kevyttä kiipeilyä ennen kisasuoritusta. Ekalle reitille menin sillä asenteella, että katotaan nyt mitä tästä tulee, lämppärissä kun en pystynyt roikkumaan yhellä kädellä lukossa.. Eka reitti ei kuitenkaan näyttänyt kauheen pahalta ja oma kiipeilykin tuntui hyvältä, toppasin reitin ilman suurempia ongelmia ja heti tuli hyvät fiilikset! Parin päivän sairastelu verottaa siis voimatasoja, mutta niinkuin Jolli sanoi niin herkistää köysittelyyn, kun siinä ei niin paljon voimaa tarttee. Tai no kuka tarttee ja kuka ei. :) Toka reitti olikin sitten paljon vaikeamman näköinen. Helpon näköistä kiipeilyä puoleen väliin, jossa siirrytään jyrkälle osalle ja alkaa paukutus krimppiä toisen perään ja sitten loppuun vielä pikku herkistely, joka osottautui helpommaksi kuin luultiin. Katoin Andyn ja OP:n mallitoppaukset ja lähdin itekkin sillä asenteella, että ihan mahollinen se on! Alku meni ilman ongelmia ja pääsin aika tuoreilla voimilla paukuttamaan vaikeita muuveja. Yhdessä muuvissa olin lähellä pudota, vasemmalla kädellä lukko ihan hyvään underiin, jonka jälkeen reitti muuttui hieman helpommaksi. Jotenkin puuksutin yläosan ja sain toppiotteesta kiinni, jossa pysyttelin taktisesti vain tarvittavan ajan, sillä hetikun sain toppiklipin sisään niin rojahdin köyteen :D Voin sanoa, että siinä oltiin hieman pumpussa. Samantyyppisen suorituksen veti myös Osmo Aspi tosin hän oli vielä vähän enemmän pumpussa, eikä saanut toppiklippiä aivan sisään, ei tosin ollut itelläkään kaukana.

Karsintojen jälkeen kolme miestä tasoissa! Koska olin itse topannut meistä kolmesta tokan reitin vikana niin kiipeäisin myös finaaleissa viimeisenä. En oo yleensä tykänny vikana kiipeemisestä, koska A) ei nää kun muut kiipee ja B) se on jännää kun kuulee yleisön äänet. Koska olin vielä hieman kipeenä ja tavoitteena oli päästä finaaliin niin hirveitä paineita ei ollut ja oli aika rento fiilis koko eristyksessä olo ajan. Finaalireitti erosi täysin karsinnoista. Kiipeily alkoi heti alusta ja alun otteet olivat aika isoja ja muuvit pitkiä. Välillä mentiin sivuittain ja loppua kohden otteet pienenivät. Kukaan ei ollut täysin varma mitä reitillä pitäisi tehdä. Itse onnistuin keksimään hyvän ratkaisun reitille jossa sitten pysyttäydyinkin oman kiipeilysuorituksen ajan. Mokasin ainoastaan yhdessä kohdassa, jossa klippasin väärältä otteelta ja jäin liian pitkäksi aikaa oikean käden varaan pieneen krimppiin. Löysin kuitenkin ihan ok levon about reitin puolivälistä, jonka turvin jaksoin vääntää aivan viimeisille metreille asti, jossa sitten saatiin erot esiin. Lopun 6 muuvia oli erittäin tiukkaa krimppaamista, eikä kukaan onnistunut toppaamaan reittiä. Kun tulin alas sain kuulla, että olin kolmantena. Fiilis oli aivan loistava! Olin ennen sairastumista ajatellutkin mielessäni, että ois siistiä päästä 3 parhaan joukkoon ekoissa aikuisten sarjan köysikisoissa. Turun kestävyyskone OPM oli toisena ja Alokas Gullsten voitti mestaruuden. Tästä on hyvä kohottaa kuntoa Junnujen pm köysikisoihin joulukuulle, jotka pidetään Köpenhaminassa!

Palkintojen jaon jälkeen alkoivat iltameiningit, joissa oli hyvää porukkaa ja kivaa menoa! Aamusta hypättiin sitten bussiin ja keskustelu pysyi hyvin betapainotteisena ja matkakin meni ripeästi muuvipeliä pelaillen. Illalla piti sitten palata kasarmille palvelukseen ja tämä viikko meneekin sitten täysin valmennuksen parissa ja Isatis openeihin valmistautuessa, saa nähdä taipuuko jalka tänä vuonna kun Jernej tekee reitit, jospa siellä jyrkälläkin on jottain kivvoo!