Jkl-rakovuori-Jkl

Ajattelin kirjotella parista ulkoreissusta, mitä on nyt tullu heitettyy. Oon kerinny käymään Jyväskylässä pariinkiin kertaan, Simpeleellä ja Kuopiossa. Edistystä on selvästi tapahtunu viime vuodesta, koska hampaankoloon jääneet reitit on taipunu helposti.

Ekalla kerralla Jyväskylästä tarttui mukaan muutamakin hieno reitti! Lämppäreidein ja epäonnistuneiden unelmointi yritysten jälkeen onnistuin flässäämään yhden alueen klassikoista eli Kuhan Julma. Esteettisesti tosi hieno linja, hieno kantti täydellisellä kivellä ja pienillä jaliksilla. Suosittelen kiipeämään keväällä, kun alla oleva lammikko on vielä jäässä, muuten voi tulla shallow water solo which is not so nice. Opin myös, että en oo paska kiipeemään pystyy. Varsinkaan jos siinä on krimppereitä, Pub Antonkin siis meni tikkilistalle. 28.7 keissin jälkeen siirryttiin komean korkealle ja näyttävälle Herkulekselle. Paikalla olikin jo team Liukkonen-Zuppa. Pojat eivät vielä olleet saaneet lähetyksiä kasaan, joten lisä voimalle oli tarvetta. Antin ja Thomaksen hyvien betojen turvin onnistuin flässäämään Herkuleksen! Mahtava reitti, hyvää kiveä, kompressiota, hienon näköinen ja vielä bonarina vähän kuumottavakin! Suosittelen ehottomasti kaikille jotka Jyväskylässä päin käy kiipeemässä :) Illan jo hämärtyessä ajeltiin vielä Paddingtonille. Oon halunnu koittaa tätä boulderii jo 2 vuotta, siitä lähtien kun kuulin, että kruksi on dyno krimppiin. No miten karhupainissa kävi? Sen voi kattoa täältä: http://vimeo.com/89226141 Antti Turusen vimeosta löytyy kans Herkuleksen flässi, kiitokset Antille dokumentoimisesta!

Kirjotusten jälkeen oli kova hinku kiipeemään, no sit se päätti sataa viikon putkeen. Seuraava viikko näytti kuitenkin hyvää niin päätin lähteä sitten silloin vanhalle tutulle eli Gluteus Maximukselle. Ajelin yksikseen Rakovuoreen tonne Savonlinnan ja Simpeleen väliin. Sieltä löytyy tämä muutaman muuvin testpiissi. Lämppäilin reitin toppauksella ja otin muutaman yrkän viereiseen C64 reittiin. No ei menny se heti alkuun ja kun siinä on aika pieniä krimppereitä päätin siirtyä Pakaralihaksen kimppuun. Eka muuvi on pitkä lukko huono väliotteen kautta pieneen vähän saiderina olevaan krimppiin. Tää muuvi meni ilman ongelmia tänä vuonna ekalla yrkällä! Ekassa muuvissa oikeelle kädelle on hyvä ote, mut vasemmalle ei oikein mitään. Jaloilla taas vasemmalla on hyvä huukki ja oikeelle pieni ote. Ja tää reitti on tietysti jyrkkää!! Toka muuvi on dyno sloupperiin, jota varten jalat pitää asetella oikeille kohille. Dyno on siis Markon beetta jolla sen kiipesin. Mika teki ensinousun huukkityylillä, joka olisi repinyt oman gluteus maximukseni kappaleiksi, joten pysyttäydyin dynossa, joka on mulle yleensä se vahvempi tyyli. About tunnin projektoinnin ja yrkkien jälkeen sain tokan muuvin pidettyä ja kiipesin nopsasti toppiin. Kolmas nousu Mikan ja Markon jälkeen! Samoilla lämpimillä kiipesin kans viereisen C64, joka on magee kirpeän karkin krimppien krimppaily pystyllä seinällä. Matkalla päätin pyöräyttää vielä Vuoriniemen kautta. Siellä sijaitsee yks hieno iso kivi, josta oon kiivenny jonkun verran reittejä. Kiven vaikein ja hienoin reitti oli vielä selättämättä. Mikan tekele Puumala-virus assis kulkee vähän traversena, kuitenkin koko ajan ylöspäin ja toppaa hänkin oikeesta kulmasta. Kun olin yksin niin mulla oli vaan kaks pädiä messissä ja reittiin tarviis ehkä 4 jotta sitä ois turvallista kiivetä yksin jos silloinkaan. No hioin eka alun muuvit kuntoon ja siirryin loppuun johon löysin kivaa kampusbetaa kun vanhanbetan jalkaotehylly oli pudonnut. Muuvien tyyppäilyn ja pään kasaamisen jälkeen otin pari yrkkää ja onnistuin kiipeemään senkin :)

Jyväskylässä käytiin taas uusiks eilen. Ajattelin et koittelisin Fyysikkoa, mutta en sit siinä kauaa viihtyny, kun siinä olikin slouppereiden lisäks aika helkkarin terävä lista. No ei se kyl ois muutenkaan ollu menossa sillä reissulla, pitää siis reenata slouppeja. Mut kiipesin kyllä hyvän tukun hienoja reittejä! 28.7 mainitsemisen arvoinen oli ehottomasti Dementia. Tosi erikoinen beta, joka oli aika vaikee keksiä. Oli muuten venyvyydestä hyötyy! Toisen kunniamaininnan ansaitsee kyl Kanavuoren reitit. Sairaan siistiä kiipeilyä slouppereilla ja joillain pienillä otteilla, teknistä menoa siis. Onneks oli Betamaster Marko mukana niin oli vähän helpompaa ja sai kiivettyä paikan klassikoita. Jos sinne eksyy niin kannattaa ehdottomasti kiivetä reitit Fillari, Juju, Huuto ja Huuhto. Ja jos haluu jotain vähän tiukempaa niin anklefucker istualtaan on ihan timakka. Seisaaltaan sain sen kiivettyä mutta assis jäi toiseen kertaan. Standissa eka muuvi on tosi pitkä läppäsy huonoilla jaloilla slouppaavaan lippaan josta pitää sit mantteloida ittensä sinne päälle. Itsellä toi mantteli oli jotenkin hylkeilevä, mutta mantteloinnin piirteitä oli huomattavissa :) Huuhto ja Huuto oli kummatkin oivaa kanttisloupperi äksönii jota tulee varmasti fontsussa vastaan.

Kaikenkaikkiaan on kyl ollu mahtava kevät kiipeilyllisesti! On päässy kiipeemään paljon uutta ja näkemään tuttuja. Hienoja reittejä on tullu setitettyä ihan urakalla ja sama meno jatkuu!