I love spring!

Kävimpäs parin päivän visiitin Savon sydämmessä! Antti Liukkosen kanssa oltiin jo alkuvuodesta puheltu, että Mikkelin suunnalla on hyvää kiipeilyä ja siellä voisi kivasti käyttää pari päivää keväästä kiiveten hienoja linjoja. No nyt kun meikäläinenkin on tuore abiturientti (vaikka papereita en oo vielä saanukkaan, mut itsevarmasti kaikki ainakin heittäen läpi) oli hyvää aikaa lähteä yön yli tuonne Savon pyhään kolkkaan.Alppilähdöthän ei oo meikäläiselle ongelma ja lähdinkin ennen kuutta matkaan. Tietty ei vedä vertoja Romppaisen aamuneljän kiikuille. Matka sujui nopsasti ja kohta Antti istuikin vieressä ja keskustelu päivän circuitista alkoi. Reissun teemana oli siis kierrellä alueen klassikoita ja samalla luotiin Mikkelin valkoinen circuit, kuin suoraan Fontaineblööstä! Päivä meni jotakuinkin näin:

Päräytettiin salaisen salaiselle katto X sektorille. Sijainti on vallan mainio ja reitit vielä mainiompia. Parasta kattokiipeily mitä olen kokenut ja tämä sama lausahdus on kuulunut aika monen muunkin kiipeilyä harjoittelevan suusta. Teemana oli kaikki irti flässi, joka jäi vikaan muuviin. Vähän harmitti kyllä kun reserviä ois ollut kiivetä se ekalla, mut sormet sit jääty topissa. No 10minuuttia lepoa ja sit tokalla toppiin. Reitti sisältää kumpaakin laatua huukkeja, kneebaarin, hienoja otteita ja muuveja ja noita jälkimmäisiä on 12 kappaletta! Reitin nimihän oli Why Walk When You Can Run ja se on Paavo Ikosen käsialaa. Viereinen kattopläjäys tuli kans kiivettyä, eikä sekään mitään huonoa kiipeilyä ollut. Kummassakin ehkä parasta oli se, että niin varvas- kuin kantapäähuukeista oli hyötyä eikä voimaa kulunut liikaa. Myös Liukkonen otti reitistä high pointin päästen jo lopun pysty krimppailu osuudelle, lähetys tapahtunee lähiaikoina.

Seuraavaksi listalle taittuivat krimppailutesti Teuvakka, Kissa-Manninen ja Eskapisti. Näistä varsinkin jälkimmäistä kehtaa kehua, vaikka eivät kaksi ekaakaan olleet mitään huonoja ratoja. Eskapistillä on basically 3 muuvia. Mistään pyllistyksestä ei kuitenkaan ole kyse vaan reitillä on korkeutta melkein 4 metriä! Selkeät otteet ja kivat muuvit, lisäksi vielä hyvää kiveäkin.

Pienen välipalan ja vahvistus miehen tai no ehkä vielä kuitenkin miehen alun, nimittäin Antin pojan Veetin, hakemisen jälkeen siirryttiin legendaariselle Ihastjärven boulderalueelle. Pojat oli ettiny uutta Olhavaa, mut olivatkin löytäneet kiviä. No muutaman vuoden jälkeen Kaukon Jykä oli sanonu pojille, että noiden kivien päällekkin voi kiivetä. No siitäkös Mikkelin pojat kummastuivat ja päättivät kokeilla. Tällä hetkellä alueella on +100 boulderia ja varsinkin 4,5 ja 6 greidissä löytyy paljon laadukkaita probleemia! Myös seitsemännessä vaikeusasteessa on paljon hyvää kränkättävää. Uskaltaisin väittää, että paikka on yksi parhaita Suomessa kutosen kiipeilijälle, ainakin jos pitää laadukkaiden reittien kiipeämisestä! Aloittelin session kiipeämällä Muikkuhypyn ilman hyppyä. Vierestä koittelin Mannisen Mikon dynoa it's raining men ja onnistuin polkasemaan vasemman jalan jaliksen irti, sorry. Vaikea loikka saattaa jäädä ilman toistoa niinkuin tähänkin asti.. Mielenkiintoisin reitti tältä päivältä oli Visio. Tatu Aution joskus 2000-luvun taitteessa avaama tekninen kanttipätkä. Joutu kyllä itekkin yrittämään ihan täysillä ja koitti sitä puristaakkin, vaikka ei siitä oo släbillä hyötyä. No Antti sit kiipes sen eka malliks niin kyllähän se sit itelläki meni. Vielä Arkipäivän Anarkisti ja pari muuta iisimpää klassikkoa listalle. Kiipesin kyl varmasti suomen parhaan 6A reitinkin. Miltä kuullostas about 15 astetta hänkki, täydellisiä listoja ja huippua kiveä? Jos vierailette Mikkelin suunnalla niin kannattaa kyl käydä kopasemassa tikkilistalle Lemmen Jättiläinen! Pitihän se jotain voimallistakin lopuks kiivetä niin kävästiin Shelterillä. Jyrkkää paukutusta saidereilla ja pitkä vika muuvi. Pari yrkkää ja bägseissä! Myös Liukkosen viereinen Eternal Erection joutui taipumaan auringon jo laskiessa ja hienolla tyylillä nimittäin flässinä!

Hyvin levätyn yön jälkeen oli taas aika lähetyksien. Aloittelin superklassikko Boulderbeastilla! Tällästäkään kuusbemaria on aika vaikea löytää mistään. Voipi se tietysti olla vähän sändbägi, mut se on savon tyyli! Hiekkaa pusseissa niin, että lahkeistakin valuu. Seuraavaksi oli vuorossa Antin klassikko Tars Tarkas. Sanoisinko, että tekninen eka muuvi, dynaaminen toka muuvi ja lukotus toppaus. Tästä olin aika kikseissä, kun sai taas ekassa muuvissa huukista törkeesti hyötyy! Ainiin ja tällä reitillä oli graniitti tufa. Sellanen samanlainen mitä on yleensä uusissa paikoissa kun ne löytyy ja ne lähtee irti kun kävelette lähelle. Tää pysy ja on pysyny aikasemminkin. Erittäin komea reitti, yks lemppareita tältä reissulta. Ajeltiin Ukonsärkemän vuorelle, jossa oottikin ylläri, Möhköfantin alle oli kasvanut puita! :D No se jäi sitten kiipemättä, mut onnistuin kuiteski hyppäämään Samin tupladynon nimeltään Ipanapa. Kahesta otteesta kahteen otteeseen! Päivän vika etappi oli Romppaisen avaama ja viime keväänä särkynyt Revolverimies. Marko oli kiivennyt reitin vaihtoehtoisella betalla, joka on aika brutaali. Reitti on aika jyrkkää ja kruksi veto on piiiitkä läiskäytys kahesta pienestä krimpistä huonoilla jaloilla tasaiseen kahvaan. Reittihän sopi mulle, kuin nyrkki naamaan ja kiipesin sen muutamalla yrkällä!

Hyvänä uutisena on se, että kuvailtiin almost kaikki lähetykset videolle, joka löytynee kohta puoliin internetistä. Ei kuitenkaan ruvettu hienostelemaan, vaan ne on sellasta yhellä otolla kuvattua, mutta kyllä niistä idean ja miesten vahvuuden saa selville. Oli kyllä taas kerran mukavaa nauttia kevätkeleistä hyvässä seurassa ja hienoilla reiteillä, lisää tällästä! Huomenna lähtö Helsinkiin ja loppuviikosta lento Pariisiin shoppailemaan.

Adios, nauttikaa kevätkitkoista ja tsemppiä projekteihin! (jos joku ei tajunnu niin meen sit fontsuun enkä shoppailee)