Hikihän tässä tulee

Nimittäin blogatessa. Kesäkelit on siis rantautunu Suomeen. Nautin kyl enemmän kuluneista kesäpäivistä. +15 astetta ja tuulista jos siis poislukee sen sateen. Näillä helteillä on ehkä kivempi treenailla sisällä ja sit kiivetä vähän varjokaltseilla. Eipähän pääse kunto liikaa laskemaan syksyn huippukelejä silmällä pitäen.

Huonoo säätä ja sisätreeniä, siitä on Samin kesäkuu tehty. No onneks ei nyt sentään pelkästään huonoo keliä, kun parina päivänä pääs pihallekkin kiipeemään jotain uutta ja samalla tuli innostuttuu köysikiipeilystä ihan kybällä! Koittein vaihtaa boulderista köyteen jo toukokuussa, mut mies halus silti enemmän kiville kuin kallioille. Kesäkuu teki taikansa ja sai mut köyden päähän ja hauskaahan se on! Voisin jopa sanoa, että parempaa kun kivissä roikkuminen.

Muistan ekat köysitreenit salmiksessa onsaittasin 7a:n ja putosin 7b:n toppi muuvista, sit mentiin boulderoimaan kun oltiin  niin pumpussa :D No onneks sisäköyseily ei liity mitenkään ulkokiipeilyyn sillä pari päivää tuosta treenistä kiipesin Nummesta Adlonin.. No kuiteskin halusin nostaa sitä kondista et köysittely tuntus sit helpommalta, joten kun seuraavan treenin aika koitti en mennykkään kisaseinälle kränkkäämään vaan kiipesin kevyeen tahtiin lyhyempää kutosta ja muutaman seiskankin. Tällä tavalla sai vähän köysitatsii esiin. Itelle ehkä tärkeempää kun kestävyys on saada sellanen tietynlainen köysittely fiilis päälle, jonka jälkeen voi sujuu hyvinkin vaikka reitit on pidempiä. No lenkkeilin kans ahkerasti ja sain yleiskuntoo nostettuu, joten seuraavat kerrat köyden päässä sujukin aivan mainiosti:

Hyvinkäällä Teemun tykö tikkilista:

Vompatti 6c, Jaanankallio: Varmaan siisteimpiä 6c pätkiä. Herkkää släbi kikkailua ja joutu yhessä kohassa miettimään vähän mitä tekee, suosittelen! OS

Antipatia 7c(hard), Jaanankallio: Flashi oli lähellä, meni sit tokalla. Alkuun 12 muuvia paukutusta hänkillä ja loppuun helppoo släbänderii. Alun paukutus on isoja muuveja, leveellä asennolla! Ja on muuten pirun hyvää kivee, suosittelen! Titanic 7a, Rautavuori: OS!!! JEEE wuhuu! Ei oo suomessa liikaa yli seiskan saitteja. Ja muuten oli hienoo kiipeiyy, ei kauheen korkee mut kivoja bouldermuuveja alussa ja loppuun poikkarihalkeemaa ilman jalkoja.

White Wedding 7b, Rautavuori: toinenkin OS!!! Tästä ja titanicista tuli helkkarin hyvät fiilikset. Kun kiipesin nää niin innostuin kans suomireittien saittaamisesta. Oon just ihaillu OP:n ja Tomin tyylii kun ne saittaa kovaa kans Suomessa! Suomessa onsaittaaminen on kuiteski erilaista kun vaikkapa Espanjassa. Reitit on lyhyempiä, mut toisaalta on kiva lukee maasta ja sit pistää kaikki powerit niihin muuveihin, ei tartte niin kauheesti säästellä. Tänä vuonna haluunkin saada vähän useempia 7b:n saitteja vyön alle ja olishan se kiva saada joku b+ tai 7c:kin.. Pari on jo kiikarissa ;

Kiivettiin kans rutkasti boulderia Piilolammilla. Siellä on aika paljon Teemun tekemiä helppoja reittejä. Joo kattokaa vaikka cragsista vaikein on 7B plääh eli sunnuntai kävelyy. Ei ollu. Ei todellakaan ollu. Helkkari miten vaikeeta kiipeilyy siis kyllähän sinne jonkun mr. oldschoolin (lue OP) vois pistää, mutta kun tälläsen nykyajan runttaajan jättää sinne yksikseen niin ei ois paljoo jälkipolville kertomista. No onneks kuitenkin itse paikan kehittäjä oli matkassa ja pääsin ees jotain. Tikkilistalle siirtyi mm. Guru, Shit Happens ja I´m too old for this shit. Kiipeily on pääasiassa aika pystysuoraa ja vaatii kaikennäköisiä kikkoja. Nautin kuitenkin siitä miten hauskaa se oppiminen oli. Monien yrkkien kautta oppi sit ne asennot ja illalla tuntu et oli kehittyny kiipeilijänä ja oppinu jotain uutta. Vaikka numerollisesti reitit oli kaukana omasta kärkisuorittamisesta, tuli niiden kiipeämisestä vähintäänkin yhtä hyvä fiilis! Siis jos et ole vielä Hyvinkään mestoilla käynyt niin kannattaa kävästä vaikka päiväseltään kattomassa. Jaanankallio ja Piilolampi on melkein vierekkäin ja noissa kahdessa paikassa saa varmasti päivän kulumaan rattoisasti.

Ennen Juhannusta oli kiivettävä lisää, koska Juhannuksena kiipeilyherkkua ei olisi tarjolla. Maanantaina kävin sisällä ja kun siinä kerkes nahat sopivasti palautua lähdettiin vielä Markuksen kanssa Falkkareille. Päätettiin kiivetä ylähyllyllä jossa sain onsaitattua Echinaforen. On muuten hyvä reitti tämäkin, ehdottomasti 2 tähteä omalla asteikolla. Isoja otteita ja isoja muuveja ja vielä aika hänkkikin. Jos siis haluat haasta itseäsi 7aparin pintaan olevalla onsightilla suosittelen tätä reittiä! Toisena uuten tulokkaana tikkilistalle tuli Charlatan. Halkeama kruksi alussa, kruisailua lopussa. Seuraavaksi kerraksi ylähyllylle jäi vielä 7b onsaitti yritys ja charlataniin directi joka lisää hienoutta ja vaikeutta. Loppulämpäks muistelin vielä Matadoriin muuvit, mutta jätin lähetyksen ensikertaan sormien nahkan loputtua.

Illasta juteltiin Pamun kanssa ja päädyinkin sopimaan nummisetit seuraavaksi päiväksi.  Ajeltiin sateessa Nummeen, joka olikin kuiva. Pamun lämpättyä Nummisuutarilla ( joo se kiipes sen jatkot lennosta kruisaillen lämppäriks) koittelin itsekkin siihen muuvit, jotka tuntu paremmalta kuin vuosi sitten. No 2nd go mies kun oon pistin senkin tokalla yrkällä pakettiin. Tuntu muuten hyvältä kiivetä se kun viimevuonna oli niin toivotonta menoa. Eikä menny ees pahasti pumppiin, joten se kestävyys päätti vihdoin muuttaa pysyvästi mun käsiin! Muistelin Alibiin muuvit samalla kun vein Axelille yläköyden. Innostuin reitistä niin paljon, että kiipesin sen vielä kahdesti, eli ihan reeniä siis.

Juhannus meni sit rauhallisesti Kolilla ja Joensuussa lepäillessä. Oon varmaan jotenkin allerginen pitkille kiipeilytauoille, kun sitten 4 päivän levon jälkeen palasin Helsinkiin niin eikös se vaan kuumetta pukkaa. No siinä meni sit 3 päivää sairastellessa. Pamun kaa oltiin mietitty vähä Puumala äksönii viikonlopuks niin toivoin vaan et menis ennen sitä ohi. Perjantaina oli vielä vähän tukkonen olo, mut päätin et käyn kuiteskin vähän kiipeemässä ettei tarvii ihan nollahermotuksella lähtee koittelee vaikeempia bouldereita. Menihän se boulderointi vähän sieltä kevyeltä tasolta pois mm. kiipesin yhen Pamun uusista vaikeista reiteistä :D mut meno tuntu kuiteski hyvältä, enkä sit rasittanu itteeni liikaa.

Sunnuntai aamuna Pamu soitti sit kymmenenvaille seittemän. "ooks valmis tunnin päästä jos haetaan sut." "joo kyl mä oon." Lähettiin sit Puumalaan kun muualla sato jo aamulla ja siellä piti sataa vasta neljästä eteenpäin. Ajeltiin rauhassa paikalle Pamun maisemareittiä, jossa oli jotain kuudenkympin rajotuksia. Tiirattiin kans sääennustetta vähän välii ja se näytti välissä parempaa välissä huonompaa. No hoodseilla ei vielä satanu ja päästiin kiipeemään. Mulla oli projektina viime syksyltä jääny Localist, johon muuvit löyty yllättävän helposti itse hookkimasterin opastuksella. Reittihän on muuten helkkarin hieno. Kukkulan päällä sijaitseva kantti, jota ympäröi hienot maisemat. Mikäs siinä kun kivikin on vielä hyvää ja muuvit loistavia, ei paljo paremmaks mee. Ehkä noin tunnin yrittelyn jälkeen sain sitten kiivettyä itseni tämän teknisen kantin toppiin. Hyvät fiilikset kyl tuli, koska reitti ei todellakaan ole omantyylinen ja ei kyllä tuntunu helpoltakaa :D Toinen muuvi tehdään nimittäin kidehuukista, jota ei nää, otteeseen jota ei oikein nää, mut kun se osuu niin se kans pysyy. Pamu jatkoi vielä lähetysseuroja nopealla n 1h nousulla wicked and wierdiin, joka menee kyllä omalle to-do listalle. Alun heeltoejammi ei oikein natsannu mulle ja ilman sitä tarviis vielä lisää voimaa.. No ehkä syksyllä. Antsu kans tappeli hienosti erinomaisen Svetogorskin kanssa, joka on A-luokkaa 7B+ greidissään ihan vaikka suomen ulkopuolellakin, eka muuvi kuiteskin osottautui vaikeaksi vaikka muut muuvit Herra keskimmäinen Hammer saikin pakettiin. Ens kerralla sitten vahvempana!