Espanja

Valmennusleiri Espanjassa on nyt vedetty loppuun ja reissusta palauduttu, vaikka jumit tulikin takasin eilispäivän kisoissa. Kyseessä oli siis Urheilukoulun järjestämä harjoitusleiri ja majoitus tapahtui Malagassa josta ajeltiin sitten kiipeemään, ekana päivänä Mijakseen ja loppuina El Chorron suunnille Desplomilandiaan. Kuulin, että chorrossa voi olla tähän aikaan jo aika kuuma ja sainkin suositukseks nuo Desplomilandian sektorit, joista löytykin hyviä reittejä 8a/+ akselilta, mutta ei oikein mitään vaikeampaa. Reissu kesti noin 1,5vk joista mahdollisia kiipeily päiviä oli 9 joista kiivettiin 4, yks lepo ja 4.

Sain jostain pienen flunssan just ennen reissua ja flunssa vaivasi kans reissun ekoina päivinä, mutta onneks aurinko auttaa ja 3 päivänä ei ollut flunssasta tietoakaan. Lennon jälkeisenä päivänä vedettiin aamusta vähän juoksua ja heräteltiin lihaksia pitkän matkan ja raskaan yön jälkeen (saavuttiin hotellille 01.00). Mukana reissussa olivat Eero Virtanen ja John Seppänen, lisäksi Hautasen Esko kävi meidän kanssa kiipeilemässä alkureissusta. Tulopäivän iltana suunnattiin Mijaksen kallioille hieman virittämään kiipeilylihaksia tulevan viikon koitoksiin. Valittiin maisemareitti ja puolentunnin matkaan upposikin n 1,5h. Eero esitteli meille kokeneena lähes paikallisena Fuengirolaa ja Mijaksen kylään. Kiipeilyynkin päästiin ja onsightasin pari 7a:ta, joista toinen oli ainakin hyvin vaikea lähes släbi. Mijaksen kallioista jäi mieleen nämä kaks reittiä, jotka ainakin omaan silmään olivat ne parhaan näköiset, muuten paikka ei ainakaan koville kiipeilijöille tarjoa kauheasti tekemistä, mutta ainakin maisemien ja noiden muutamien reittien takia vierailun arvoinen paikka jos sattuu lomailemaan lähistöllä.

Seuraavana päivänä lähdettiin yhden miehen vajauksella liikenteeseen suunnistamaan kohti Desplomilandian sektoreita. Muutaman väärän käännöksen jälkeen pysähdyttiin levikkeelle soittamaan Eskolle ja samaan aikaan ohi porhalsi yksi mieshenkilö vuokra-autolla ja vaikka habitus oli hyvin Espanjalainen (mm. puuhelmet kaulassa) oli myös jotain suomalaistakin havaittavissa. Lähdettiin seuraamaan autoa ja löydettiin Esko muutaman kilometrin päästä parkkipaikalta. Päädyttiin kiipeämään loppujen lopuksi Triangulo sektorille jossa päätin koittaa Conexion perrilojaa 8a (7c+), joka oli aika kruksikas reitti hyvillä levoilla. Onnistuin kiipeämään reitin pienestä flunssasta huolimatta ja hiukan pelotti jo, että olikohan ihan fiksua vetää vähän kipeänä. Myös Esko työsteli betat kuntoon reitistä ja reitti jäi vähän kaivelemaan mieltä joten tarjottiin uus mahis tulla sunnuntaina kokeilemaan. Yhtiöneuvottelujen jälkeen Esko viestitti illalla, että sunnuntai kiipeilyt onnistuisi.

Lauantaina suunnistettiin myös samaan paikkaan ja päätin kokeilla kaltsin klassikkoa, Mar de ortigas 8a  joka oli voimakestävyyskiipeilyä poketeilla 20metrin ajan. Edellisenä päivänä yks n.50-vuotias brittimies oli kokeillut kyseistä reittiä ja sanonut, että haluaa tästä ensimmäisen 8a:nsa ja voin sanoa, että  on mies ainakin vaikean kasiaan valinnut, propsit siitä! Reitti alkoi muutaman pultin helpolla osuudella, jonka jälkeen saikin kiivetä täysiä toppiin ilman kummempia lepoja. Reitillä oli kaikentyyppisiä otteita ja kiipeily vaihteli ylöspäinvetämisestä kompressioon. Tiedostin heti, että reitti ei olisi helppo, vaikka yksittäiset muuvit ja pätkät siltä tuntuivatkin, en löytänyt reitiltä nimittäin  yhtään kunnon lepoa vaikka niitä olisi tarvinnut. Tuttuun tapaan aloitin heti työstöyrkän jälkeen ottamaan liidiyrkkiä. Olin suhtkoht luottavainen, että pystyisin kiipeämään reitin tokalla yrkällä, mutta lipesin kruksiosuudessa pois. Kokeilin kohdan uudestaan ja keskityin ennen seuraava yrkkää. Kolmannella yrkällä kiipesin kruksikohdan ohi helposti, kun muistin jalkasekvenssin oikein. Lopun vaikeus yllätti minut täysin, jouduin puristamaan joka muuvissa täysiä ja lepäilemään todella huonoissa asennoissa. Taistelu kuitenkin palkittiin ja pääsin toppiin asti. Laskeutuessa katsoin viereistä No toques a tu madre, 8a+ linjaa, joka oli viimeinen vaikea reitti tällä kalliolla. Päätin ottaa työstöyrkän vielä tänään, jotta huomenna olisi sitten helpompi kokeilla muuveja. Loppu osottautui erittäin hankalaksi, mutta onneksi keksin hiukan helpotusta tuovan kneebar betan aivan viimeisiin muuveihin. Myös yliluutnantti osasto kunnostautui ja John lähetti reissun ekan 7a:n!

Sunnuntai oli vielä viimeinen kiipeilypäivä ennen lepopäivää. Esko halusi luonnollisesti Triangulolle ja en pistänyt vastaan olihan mullakin siellä vielä yks projekti. Kokeiltiin suoraan muuvit projekteihin ja alettiin yrkkäämään. Esko taisteli Pelirrojan ylös tokalla yrkällä pitäen varmistajaa ja katsojia jännityksessä koko helpon loppukiipeilypätkän ajan, syynä oli betan unohdus. Onneksi mies jaksoi miettiä ja loppujen lopuksi pääsi klippaamaan ankkurin. Päivän kolmannella yrkällä lipesin loppukruksin alusta märän otteen takia. Koitin kuivata otetta parhaani mukaan, mutta jostain sitä vettä puski vaan lisää. No seuraavalla yrkällä vaan asennoiduin siihen, että se ote olisi märkänä. Mankkasin käden ennen muuvia ja puristin otteesta niin kovaa, kun vaan meikäläisen  vasurista lähtee. Taistelin muutamat seuraavat muuvit ja pääsin kuivaamaan vasemman käden. Löytämäni kneebaarin turvin pääsin siirtymään ankkurille tältäkin reitiltä. Vaikeudesta vois sanoa sen verran että oli vähän helpohko 8a+:ssa, mutta kuitenkin vaikeampi kuin nuo pari 8a:ta mitkä tuli kiivettyä. Reitti oli kuitenkin hiukan terävä ja vaikka muuvit olivatkin hyviä ei se päässyt reissun tähtiskaalassa kauhean ylös.

Maanantai käytettiin lepäämiseen eli käytiin vähän ulkoilemassa, syötiin hyvin, käytiin hieronnassa ja syötiin lisää. Reissun kärkiruokailuja Wok nimisessä paikassa jossa sai mättää lihaa ja kasviksia tiskiin niin paljon kun jaksoi! Päälle vielä vähän tuulihattuja ja suklaakastiketta.

Tiistaina suunnattiin taas ulos ja mulla oli tavoitteena kiivetä 8a reitti mihin olin tsekannut muuvit sunnuntai päivän lopuksi. Tällä feissillä on kaksi laadukasta 3 tähden reittiä. Sandocan, 7c ja Sandokina 8a. Sandocan oli koko reissun ajan märkänä, mutta Sandokinassa ei ollut poketin pokettia, joten se oli täysin kuiva! Reitti on n.30 metriä pitkä ja alkaa ehkä 15 metrin kahvailu osuudella joka on n.7a:n reitti. Hyvän levon jälkeen siirrytään kruksi osioon, joka on jatkuva 30 muuvin jatkuva krimppailu ja lukottelu festi. Aivan uskomattoman hyvää kiipeilyä koko 30 metrin matkalta!! Erityisesti pidin lopun kiipeilystä, joka oli erittäin staattista kahteen viimeiseen muuvin asti, jotka piti sitten paukuttaa. Reitti toppaa aivan kallion reunaan ja on varmasti koko Chorron alueen parhaita 8a:n pätkiä. Greidi on lisäksi solidi! Taisin tän reitin toppauksella saada muutamat taputuksetkin espanjalaiselta yleisöltä.

Reissun viimeiset päivät olivat aika väsyneitä. Tuli ehkä kuntoon nähden kiivettyä liian monena päivänä, mutta minkäs mahtaa kun on innokas ja aikaa rajallisesti. Sain yhtenä päivänä kiivettyä kuitenkin vielä yhden Desplomilandian kaseista, Los Zaudenin. 7a:n eka pitchi (jonka myös John selätti!) jonka jälkeen tulee kaksi kruksia, jotka on erotettu hyvällä levolla. Tällä reitillä oli varmaan vaikeimmat muuvit mitkä reissussa tein (7A boulderi, sisälsi about sylivälimuuvin) Erittäin hieno ja ilmava reitti tämäkin. Reissun viimeisinä päivinä panostettiin myös syömiseen ja Eero vanhana espanjalaisena muistikin hyvän pihvi paikan. Vaikka samasta paikasta ei enää saanutkaan 10 vuotta vanhaa annosta, jonka nimeä en aivan varmuudella osaa kirjoittaa, all you can eat ribs tarjous siirsi 3 kiipeilijän nälän seuraavaan päivään.

Tässä tältä erää, toivottavasti ens kerralla pääsee kirjottelemaan ulkokiipeilytarinaa jo suomesta. Kelit näyttää ainakin ihan hyvältä ja viime viikonloppuna kävin tekemässä oman toistoni Optical Illusioniin, joka oli itselle hyvin epätyypillinen reitti pienine jalkaotteineen, no näköjään meikäläiselläkin on jotain tekniikkaa varastossa!