Bohuslänistä lätinää

  Kevät on kivaa aikaa..Viime syksynä tuli sovittua lähtö Bohusläniin Ruattin kultamaille. Reissuun valmistautuminen pääsi hyvään vauhtiin Kustavissa maaliskuun puolella. Viis kertaa ehdin Kustavissa liidaan tukun reittejä, joten  Silja Linen sikailu purrella seilatessa oli varma olo, että kyllä sitä osaa niitä kiiloja sinne kivenkoloihin sovitella.

 Tais olla aika tarkkaan kuus tuntia ajoa satamasta Dingleen, joka on kylä keskellä Bohuslänin kiipeilyaluetta. Itsellä paikka oli ohuesti tuttu viimevuoden syksystä, jolloin oltiin kolme päivää pitelemässä sadetta ja käytiin kerran boulderoimassa silloin.

 Heti kun saavuttiin majapaikkaan ylimääräiset kamat pois ja kiipeämään. Nyt kun oli ekakerta niin tarkoituksena oli kiivetä vaan paljon on-saittii. Onneksemme saatiin Bohusläninin  vakiokäviöiltä Anskulta ja Antilta opastukset parhaitten reittien alle, joten melkein kaikki reitit mitä tuli reissussa  kiivettyä oli tähti reittejä. Itsellä ei topoa ole, joten muistin varassa voi reittejä luetella mitä tuli kiivettyä muistaakseni 23 kpl, joista yks meni tokalla yrityksellä, sekin reissun ainoa sporttireitti.


Eka kiipeilypäivä Anskun ja  Antin kanssa

 Käytiin kiipeämässä ainakin yhdellätoista eri kalliolla valittavana olevasta n. 90 kalliosta, että voi sinne jokusen reissun vielä tehdäkin ja varmasti tulee mentyä uudestaan kun tuli bongailtua hienoja reittejä mitä haluan kiivetä vielä.

Muutama reitti näistä nyt kiivetyistä jäi mieleen eri syistä: osalla jännitti ja toisilla oli vaan törkeen hienoo kiipeilyä. Masken oli reissun eka reitti minkä kiipesin, olin kuullut hyvää  reitistä ja olihan se hieno sormihalkeama, sen verran sain betaa että reitin toppikahvassa kallion päällä näin aurinkoisena kevät päivinä tuppaa kyy lämmittelemään, joten toppiin kurkistelin varovasti . Eihän siellä mitään tietty ollut, Ansku varmaan vaan kiusas että ottaisin rauhassa kun oli hiukan energiaa ilmassa.

 Seuraavana aamuna käveltiin Välseröd nimiselle kalliolle, jonne kävellessä kattelin leveetä halkeamaa kallion keskellä ja itsekseni totesin, että tota en ainakaan kiipeä. Kallion alla sitten kyselin että mikäs olisi hyvä lämppä, joten Juha ja Antti sano että tossa valjaisiin noita isoja kamoja ja voit ottaa kiila nipunkin ja tietty se reitti oli Ingemars kamin,  joka on jo kiivetty vuonna -76 eli melkein yhtä kauan aikaa sitten kun on ite syntynyt.
Reitille kävellään semmoista ramppia, josta leveä halkeama alkaa eli heti jostain 6m korkeudesta:  lähe siitä sitte laybakkkinä muutama metri ja sit pääsi halkeaman sisään hinkkasin ylös varmaan 12m ennen kuin oli peini särö mihin sain pienimmän mikrokiilan. Oli tosi turvallinen olo, joten taas hiukan ylös ja sai sentään 5 super lightin hiukan kopoon halkeamaan.  Taas hiukan ylös ja nelosen kamalotti  sisään, joka oli sitten sillä hetkellä paras kaveri,  metri ylös ja vitosen kamu paikoileen.
Loppu menikin sitten vaan ilman varmistuksia, ei sen takia etteikö olisi saannut, vaan halus vaan äkkiä sinne kallion päälle. Juha kakkosteli reitin ja mentiin alas. Oli varmaan elämäni eka vitonen missä lämpesi. Kiipesin vielä reissun aikana Välserödin tähtireiteistä:  Torketaket, Slimline, birgertorst, vilskud ja adrealine.

                     
                Juha  Ingemar kaminin syleilyssä

Matti ja Slimline 

Sit singahdettiin Hälleriin, jossa on korkeimmat reitit 50 metrisiä. Kallio nousee melkein suoraa pellolta, joten luvassa ilmavaa kiipeilyä. Mallorol taitaakin olla kallion helpoin reitti, joka kannattaa käydä kiipeämässä, pituuden ja erinomaisen kiipeilyn johdosta.  Ekax reitiksi valitsin hienon näköisen, ehkä kiivettävissä olevan linjan nimeltä Trampoline.

Sitten olikin Tor Linen vuoro, kämmen jammeilla varustettu katon ylitys.
Olis varmaan tarvinnut samanlaiset hitsarin nahkasormikkaat, millä ensinousukin kiivetty. On reissusta kulunut jokunen viikko ja vieläkin kämmenessä kihelmöi ja keskisormessa ei kunnolla tuntoa. Reittihän oli vallan mainio. Harvoin pääsee katossa roikuskeleen yhden käden jammissa jalkojen ollessa ilmassa, no semmosia ne 6c:t joskus on.

Henu ja Mallorol 

Hällerissa käytiin kans toisen kerran fiilistelemässä: joskus kun menee uudelleen tietää mitä reittejä kiipeää.  Offlinesta tuli turpaan, Minaretin muuvit koittelin yläköydellä ja  Rätt lätin saitti yrityskin jäi ens kertaan.

                                          Nakke jakaa lämpöä muillekkin.

Skärkäll’s nimisellä kalliolla oli Stone Temle Pilot, joka oli Hiidenkirnun puolikas seinämässä. Aivan mahtava reitti, mikä vaatii jo itseä lyhyemmältä aikamoista venyvyyttä. Henrikan on-saitti reittiin oli yks reissun hienoimpia.

                           Venyttely treenit ei ole menneet hukkaan.


Henu taistelee.


Olli oppii jotain uutta Layback prickanilla, stäkkää ny 

Kaksitoista päivää kiipeilyä yhdellä lepopäivällä oli oiva setti tutustua Bohuslänin tarjontaan, joten varmaan tulee lähiaikoina käytyä useamminkin, ajomatkan ollessa melkein sama kuin Olhavalle.

                                                          Matti fiilistelee.

                                                        Väsynyt matkamies.