Bleau

  Tour de Finlandin viimeinen keikka suuntautui sit Ouluun, jossa oli Suomicupin kisa. Pakkasin torstaina kamat mitä aioin ottaa mukaan Fontsun keikalle ja perjantaina singahdettiin jo hyvissä ajoin kohti pohjoista. Lauantaina aamulla mentiin kisapaikalle ja levitettiin kamat  Oulun Caveen.
 Pääsin itse osallistumaan kisoihin kun esillä olevat tavarat oli samassa tilassa jossa kisat oli, ja Naksu sekä Kaisa kyllä hoitavat aina paremmin esittely puolen kuin minä. Naksu ei tykännyt kauheasti kun liikuimme palloiluhallista ulos ja sisään, kun jotkut isot miehet juoksi kentällä helkkaristi huutaen ja huitoen jotain palloa erivärisillä kepeillä.
  Kisat alkoi kolmetuntisilla karsinnoilla, ja tulihan se kolme tuntia kiivettyä. Finaaleihin oli Anton tehnyt hyvät väännöt, monipuoliset reitit joista itse pääsin pari toppiin. Se kyllä riitti voittoon kun Ile ja Joonas ei päässyt 6b Släbiä ylös. Finaalien jälkeen katottiin filmi ja kävin suihkussa, jonka jälkeen olikin jo kiire junalle, joka odotteli asemalla. Astelin suoraan ravintolavaunuun, tilasin Lihapullat perunamuusilla ja ison oluen. Herkkuaterian nautittuani kömmin makuuvaunuun ja heräsin Turun asemalla.
 Kovalla kiireellä kotiin suihkuun, ja melkein saman tien nokka kohti lentokenttää. Lento oli Tku-Köpis-Paris.
 Tavattiin Tomin kanssa Köpiksen kentällä, lennettiin Pariisiin ja vuokrattiin Renault Megane, jolla ajettiin majapaikkaan, joka oli iso kampusalue. Ajeltiin ympäriinsä ja nähtiin Jackyn nokka yhden lasioven takana ja käytiin esitteleen ittemme. Saimme huoneen ja iltapalan.  Aamupalaksi oli patonkia hillolla/voilla ja kahvia tai teetä. Aamupalan jälkeen Ajeltiin Fontsun keskustan eteläpuolella sijaitsevalle Armeijan urheilujoukkojen koulutuskeskukseen, jossa sijaitsi kiipeilyhalli.
 Viikon aikana teimme erilaisia harjoitteita ja kuuntelimme luentoja. Nähtyä tuli kyllä monta tapaa tehdä reittejä kisoihin, kun meitä oli siellä 19 kaveria pyörimässä reittien kimpussa. Korealainen ja Jenkki olivat kauimpaa tulleet. Porukkaan tuli Italiasta Jenny Lavarda, joka olikin porukan ainoa tyttö. Päivät venyivät yli kymmentuntisiksi, jonka kyllä kaikki jaksoi hienosti, sehän oli myös semmoinen demostraatio MM-cupin osakilpailun reittien teosta mikä kestää yleensä viikon.
 Käytiin viikon aikana läpi todella paljon asioita, suunniteltiin aikuisten ja junnujen kisoja reitintekijän näkökulmasta.  Kurssista sai paljon oppeja, joita voi käyttää tulevaisuudessa hyväksi. Perjantaina saatiin palautetta viikosta. Oma palute oli reittien kohdalta hyvä mutta hiljainen ja sivusta seuraava luonne kyllä katsottiin haitaksi. Kyllähän se oma käyttäytyminen eroaa suuresti mihin Keski- Euroopassa on totuttu. Ei varmaan otettu Tomin kanssa yhtään juoksuaskelta reittien teon yhteydessä kun jotkut juoksi varmaan maratonin viikon aikana.  Sit koitti lauantai ja reittejä, joita teimme viikon aikana tuli testaan Ranskan ja Saksan maajoukkueesta kiipeilijöitä. Joka reitin jälkeen kuunneltiin palaute itse reitistä. Omista tekeleistä jäi kiivettäväksi naisten finaali reitti, jonka vai Juliane Wurm toppasi 3 yrityksellä. Tyttöjen mielestä oli liian vaikea finaaleihin. Noin kuuden tunnin kiipeilyn jälkeen lopeteltiin homma ja hyvästeltiin muut ja lähdettiin Ruokaostoksille.

 Jäätiin vielä Tomin kanssa kiipeämään neljäksi päiväksi, joten otettiin huone F1-hotellista 31eur/yö. Aamulla oli jäätävä sumu, otimme suunnaksi Cuvierin alueen josta on hyvä aloittaa kiipeily.
 Oltiin sovittu Kaukon Jyrkin kanssa treffit  aukiolle. Jykä ja Marjo oli asunut alueella 9 kuukautta, koska Marjo oli duunissa Fontainebleaun yliopistolla. Jykä oli tietty vaan kiivennyt ja pyöräillyt ympäri Fontsun metsiä  koko ajan.
 Hiukan oli kivet kosteita, mut ei siellä voi olla ja odottaa että olis täysin kuivaa, joten sudittin puol kuivia reittejä koko päivä. Maanantai singahteltiin useamassa eri paikassa etsimässä kiivettävää, onneksi oli kaksi opasta mukana jotka näytti reittejä ja tiesi aikahyvin beetat reitteihin, ei tarvinnut kun pistellä meneen. Tosin kivi hikoili oudosti vaikka ei ollut satanut, oli varmaan lämpötila otollinen kosteuden tiivistyessä kivenpintaan. Tiistaina mentiin sormen nahat täysin pinkkeinä Apermontiin, jossa oli täydellinen keli, aurinkokin välillä pilkisti pilvien välistä. Kiipesin monta hienoa reittiä ja moni hieno grimppireitti täytyi jättää ensikertaan. Metsässä on slouppien lisäksi grattoneita.  Jotka ovat hiekkakiven pinnassa olevia marmorilaattoja, joiden reunoissa on kohtia joista saa hyvin otettua grimppi otteen.
  Keskiviikkona mentiin Frankhard Cuisineren alueelle, jonne joutuikin nyt käveleen Isatiksen parkkikselta kun olivat laittaneet puomin tien päähän. Siellä kiivettiin kolmeen asti jonka jälkeen ajettiin kentälle ja lennettiin Tukholman kautta kotiin. Taas tuli kiivettyä monta klassikko pätkää, joita niissä metsissä kyllä riittää. Fontsussa on se hyvä puoli että siellä on muista paikoista poiketen ne hienoimmat linjat eivät ole aina sieltä vaikeusasteikon yläpäästä. 

Alla Kaukon Jyrkin ottama kuva reitiltä La Mer des Larmes