Alkusyksyn mietteitä

Hyvää syksyn alkua kaikille. Ajattelin kirjoittaa siitä mikä motivoi lähinnä itseäni treenaamaan ja koittamaan kehittyä kiipeilyssä. Tietysti syitä on monia, jotka antavat aihetta piiskata itseään kovempaan treeniin ja yrittää huomata kehitys , jotta saa pidettyä motivaatiota yllä. Kuten jokaisessa asiassa, sama pätee myös kiipeilyyn: aluksi kehitys uudessa asiassa on todella nopeaa. Kuitenkin ajan kuluessa ja toistojen määrän kasvaessa kehitys hidastuu ja harppaukset muuttuu askeliksi ja vähitellen ryömimiseksi. 

Joillekkin motivaatiota kasvattaa ensinousut ulkona, joitain greidit, toisia kisat ja osa pitää vaan hengailusta kaveriporukassa nauttien rennosta harrastamisesta. Itse olen nauttinut alusta asti oikeastaan kaikesta näistä, mutta eniten motivoidun ulkokiipeilystä. Tällä saralla on alusta asti todella paljon kiehtoneet ne mystiset reitit, joita on kavereiden toimesta esitelty: "tämä on kiivetty silloin joskus eikä sitä ole sen jälkeen päästy". Tämä on ajanut, jollain tavalla sen kaiken edelle, että reitin pitäisi olla itsenäinen, tarpeeksi korkea saatikka esteettinen. Nämä kiehtovat itseä, vaikka olisivat däbiherkkiä, hieman eliminaatteja, matalia, epämukavia otteiltaan tai tarkkaan määriteltyjä. Joitain voin nostaa esille, "Hellboy original" josta ilmeinen kantti on eliminoitu, mutta näin se alunperin kiivettiin. "Firkin" matala traverse, joista molemmat ovat kirosanoja joillekkin. "Flyygeli", tämä manttelireitti tuskin paljoa selittelyjä kaipaa. " "Bella-traverso" no helpommallakin saa itselleen 7a:n tikin Luolavuoresta. Ozymandias, oli yli 10vuotta toistamatta, vielä kun kivi on suhteellisen matala ja reitti on seisomalähtö. "Firkin" terävähköllä otteella varustettu sekä suhteellisen jämäkästi greidattu. "5.14" oli myös toistamatta pitkään. "Petomies" suhteellisen pitkä traverse, johon nousut ovat myöskin vähässä. "4.heinäkuuta" Turun alueen yksi tunnetuimpia reittejä kun puhutaan reiteistä joiden greidi ei pidä paikkaansa. Tässä vain pieni osa suhteellisen harvoin kiivetyistä reiteistä Turun alueella, johtuen kenties erinäköisistä syistä. Useat näistä ovat kuitenkin jättäneet itseeni jäljen ja vielä joitain on jäljellä, jotka muistuttavat takaraivossa.

Tänä syksynäkin onnistuin kiipeämään kyseiseen kategoriaan mahtuvia reittejä taas muutaman pois. Toinen näistä on ahdas traverse Pallivahassa "Ball wax", johon tämä oli ainakin tiettävästi 4. nousu yli 10 vuoteen ja kyseessä on kuitenkin yksi Turun suosituimmista kiipeilypaikoista. Toinen taas oli "Kärsä low start" joka oli toistonousu Tomi Nytorpin tekemään reittiin 13 vuoden takaa. OPM taa sonnistui tekemään Luolavuoren siloseinälle Perttu Ollilan ensinousemaan släbireittiin toiston ensimmäisellä liidiyrkällään.

Mielestäni on tärkeintä löytää mahdollisimman jatkuva keino pitää motivaatio yllä, mikäli olet löytänyt kiipeilystä oman juttusi mistä nautit. Ajaa sinua sitten jatkamaan greidi, ulkokiipeily, kilpaileminen, kavereiden kanssa hengailu, pääasia että nautit siitä mitä teet.

Hyvää syksyn jatkoa kaikille!