Albarracin part 1

Nyt on Albarracin koettu ja palattu takaisin arkeen. Tai no tämänhetkiseen arkeen palaan tänään illalla, kun matka käy kohti Santahaminan saarta. Reissuporukka koostui tällä kertaa aseveli Gullstenista, Eliaksesta ja Roosasta. Andyn kanssa oltiin varattu lennot välittömästi, kun saatiin varmuus treenileiristä Espanjassa. Ajankohta ei ollut sesonkiaikaa Albarracinissa, joten hotelli oli myös todella halpa. Kiipeilijöiden puutteen huomasi, koska ei törmätty kauhean moneen uuteen naamaan vaikka reissu eteni, kelin muuttuessa lumisemmaksi jotkut lähtivät, mutta vain todelliset sissit jäivät.

Matkaan lähdettiin heti Turun kisojen jälkeisenä aamuna. Kuudelta ilmaan ja yhdeksältä Barcelonaan. Pienen vuokra-auto säädön jälkeen saatiin hieman isompi auto kuin oli tarkoitettu, koska autovuokraamon täti sanoi huonolla englannilla jotain tähän suuntaan: Your bags don´t fit. No onneks isommasta autosta ei tullut lisämaksua! (kaikesta muusta kylläkin...) Valittiin ajoreitiksi hieman pidempi reitti, ettei tarvinnu maksaa moottoriteiden käytöstä. Matka sujui kuitenkin kivasti ja n.5 tunnin päästä oltiinkin jo ihmettelemässä Albarracinin kylää. Kamat hotelliin, topo kaupasta ja eikun ihmettelemään kiviä! Käveltiin joku pari tuntia ympäri Arrastradero sektoria ja ihmeteltiin vaan kuinka hyvää kivi oli! Päätettiin että huominen todellakin vietetään täällä.

Seuraavana aamuna ensimmäinen, muttei todellakaan viimeinen "slow morning". Aamut meni joka päivä samalla kaavalla. Heräsin itse lähes poikkeuksetta ensimmäisenä herätyskelloon ja potkin vieressä makaavan Eliaksen hereille n klo 9.00. Rötvättiin hiukan aikaa sängyillä ja tsekkattiin sosiaalinen media. n 9.30 kävin herättämässä Roosan ja Andyn jos ne heräs, sitten kahvi tippumaan. Roosa kömpi yleensä joskus kymmenen aikaan keittiöön ja Andy sitten viimestään klo 11. Syötiin normaalisti pitkä aamupala ja juteltiin samalla meidän naapurihuoneen Brittien kanssa. Kiville lähdettiin normisti viim. klo 12. Välillä kokeiltiin aikaisempiakin aamuja, mutta yleensä sama kaava toistui ja toistui.

Eka päivä siis Arrastraderossa ja voi että kun oli siistiä! Se kivi on niin sairaan hyvää ja otteet vähänkun ois kiveen hiottu. Eka päivä oli tarkotus kiivetä vaan iisejä reittejä, mut kyllähän se lähti lapasesta.. Andy halus mennä Varanolle heti kolmantena reittinä ja no siinä samalla ajattelin et miks en kokeilis itekkin. Pari yrkkää ja eka klassikko oli bagseissa! Oli hienoo huomata, että se toehuukki ei ollukkaan niin huono. Toi oli ehkä reitti jota olin jännittäny eniten reissussa :D Korkeus eron huomas hyvin ekoina päivinä. 3 muuvin reitit hengästytti ja haikit oli tosi raskaita. Ekana päivänä innostuin kans kokeilemaan Zombie Nationia, joka oli tosi korkeella mun todo listalla. Muutama yrkkä ja sain senkin kiivettyä Andyn solidin flässin jälkeen. Oli vähintäänkin niin hyvä kun olin ajatellut :) Kiivettiin ihan auringonlaskuun saakka ja käytiin vielä tsekkaamassa Parking sektori johon päätettiin mennä seuraavana päivänä.

Kiivettiin myös seuraavat kolme päivää, koska sen jälkeen oli luvattu sadetta/lunta kahdeksi päiväksi jotka päätettiin levätä. Tokana päivänä lämppäilyjen jälkeen otin flässiyrkän Zarzamoraan, joka päätty siihen kruksimuuviin. No koitin huukata, seuraavalla laitoin vaan varpaan seinään niin sekin muuvi meni helposti ja kiipesin sit samalla toppiin. Erinomaisen hyvä kanttireitti! Myös Elias sai kiivettyä Zarzamoran ja Andy flässäs oikealle menevän version Zarzaparrilla. Itsekkin kokeilin hieman sitä ja putosin vikasta muuvista pariin kertaan.. Sen jälkeen La Fuente sektorille. La Fuenten nähdessään Roosa oli ihan fiiliksissä siitä. Tai no kuka ei olis. Vähän hänkki kulma, selkee seisomalähtö, hienoja otteita ja rehellinen parin muuvin boulderi. Roosa sai betat kasaan, mut lähetys yrkät jäi toiseen päivään, palataan siihen sitten myöhemmin!

Kolmas ja neljäs päivä vietettiin Techosissa ja uusiks Arrastraderossa. Techosissa kokeilin vähän yhtä mun tavotetta eli Cosmosta, mut se ei auennu vielä. Kiipesin sit sen päivän vähän iisimpiä mut silti erittäin hienoja reittejä. mm trave de techos joka oli sairaan magee traverse! Wassame oli kans hieno dyno, ei mikään matala katon yli pyllistys vaan hiukan korkeampi hyppy. Iso sektori kaikille jäi paljon tekemistä päätettiin et sinne palataan ihan varmasti. Neljäs päivä vietettiin tutussa Arrastraderossa. Innostuin kokeilemaan 8A:ta nimeltään El orejas de las regletas. Pari krimppiä ja erittäin hieno sloupperi. Andyn betalla tääkin kallistu, mut ajateltiin et greidi ois lähempänä 7C+:ssaa. Erinomaisen hieno boulderi kyllä. Itselle muodostui kruksiksi asentomuuvi, joka oli reitin neljäs. Nyt oli oikeesti asentojuttu, ei mikään vitsi, vähän kun käänsin oikeeta jalkaa niin meni heti, fiilis oli hyvä vaikka siinä liikaa yrkkiä ottaneena alun krimpit oli syöny nahat aika hyvin. Koitin vielä loppupäivän kiipeillä helpompia reittejä ja jotain pääsinkin.

Toisena lepopäivänä oli tullu lunta, mut käytiin scouttailemassa seuraavalle päivälle sektoreita. Mesquita, Pinturas ja Valle de la maderalta Zatoihi valikoitui mieleisiksi ja kaikki oli suht kiipeilykunnossa. Seuraavana aamuna kun herättiin lunta olikin tullut n 20cm lisää ja me luultiin et Espanjassa ei ikinä oo lunta! Mentiin kummiskin kiipeemään noille eilen katotuille sektoreille. Lämpötila oli kunnolla pakkasen puolella, kun tuuli otettiin mukaan yhtälöön (ehken n. -10) Zatoichilla taas perus pelleilyä ennenkun sain sen kiivettyä.. Loppujen lopuks samalla tavalla kun Andy vaikka jotain muuta koitinkin :D Meni ehkä n 10 yrkkää ennenkun sai nahat siihen kuntoon et pysy niissä sloupeissa. Kaks lepopäivää oli kasvattanu aikamoisen lasinahkan. Hyvä reitti kyllä! Andy kiipes parilla eri betalla, Eliakselle ja mulle riitti yks beta ja kerta sillä reitillä, heeltoe jammi vääns vähän nilkkaa mut ei jääny kertaakaan jumiin, onneks. Seuraavaks sit Pinturasille. Moni oli kehunu ja olihan se ihan pirun hieno! Kiipesin seisomalähön vahingossa tokalla yrkällä vaikka olin eka miettiny et tää ei oo yhtään mun reitti. No istumalähtöön meni sit hiukan yrkkiä et löysin sen oman betan. Nytkun miettiin niin kahella sormella fullcrimppaaminen siinä kelissä ei ehkä ollu fiksuinta, mut se toimi. Jonkun aikaa kun olin hionu sitä istumalähtöö niin sain senkin kiivettyä. Kaikinpuolin hieno reitti! Erikoisia muuveja, herkkä, hienot otteet, sopivan korkunen, kohtuu solidi greidilleen ja vielä kaiken kruunaa dyno toppiin! Toppiote on aika tasanen ja se oli kans vähän märkän, mut se on hashtagilla #100hiekkapaperi eli kyl siellä pysyy! Kävin myös päivän lopuks tutustumassa uuteen projektiin, joka osottautu mulle aika vaikeeks. El camino del exceso. Lopun huukit tuntu vaikeelta niin jäi seuraavalle päivälle, oli kyl hyvä fiilis kun sain sen huukkimuuvin kerran tehtyy :)

Tässä oli vähän ekalta viikolta tarinaa. Postailen lisää stooria kuhan ehin, nyt täytyy käydä suorittamassa velvollisuuksia Santahaminan saarella. Seuraavaks suunnitelmissa loput boulderliigan kisat, ulkoboulderia suomessa, ehk Kustavi maaliskuussa? ja tietty tiukkaa reeniä! Hyvää (toivottavasti) kohta alkavaa ulkokautta kaikille!